maanantai 1. helmikuuta 2021

Lahjaa pukkaa

 


Palaute on lahja.

Moka on lahja.

Erilaisuus on lahja.


Näin ne kompuroinnit ja epäonnistumiset voidaan nähdä positiivisesti. Kun palaute kääräistään kultaiseen lahjapaperiin, ei siitä sitten kai voi kuin kiittää. Tai yrittää ajatella, kun nyt mokasin, niin taas opin ja viisastuin. Ulkoisesti muista poikkeavana pitäisi vielä vain lahjaansa korostaa, oikein tyrkyttää esille. Ja toisenlaisia aatoksiaan tarjoilla kuin lahjoina eteenpäin kaikkien käyttöön.

Vaikea se on mokaa ottaa lahjana vastaan, jos munaa itsensä väkijoukon edessä. Tai kun töissä tekee virheen. Silloin tulee tuplalahja: ensin tapahtuu moka ja sitten saapuu palaute. Antaa tulla vaan, täällä ollaan ja lahjapöytä odottaa.  

Erilaisuuttakaan ei aina ole helppo nähdä nimenomaan lahjana. Lahjan ajatellaan olevan saajaansa pelkästään ilahduttava asia. Erilaisuuden hyväksyminen voi olla kantajalleen pitkä prosessi. Se ettei ole kuin muut, voi olla haasteellinen tie kulkea. En voi väittää, etteikö jokainen lapsi ole vanhemmilleen kuin lahja. On, ja se on varmaa. Mutta onko erityislapsi sitten erityinen lahja - rohkenen ainakin itse kyseenalaistaa. Nyt liikutaan jo vaarallisilla vesillä, mutta erilainen mielipide kai sallitaan. En ole koskaan ymmärtänyt tätä lehtienkin sivuilla hehkuteltua erityistä lahjaa ymmärtänyt. Jokainen lapsi on omalla tavallaan vanhemmillleen erityinen, vaikka olisikin ihan tavallinen. 

Joskus jokin todella iso menetys tai epäonnistuminen muotoillaankin lahjan muotoon. Että tätä takapakkia vailla olimmekin ja kiitos tästä lahjasta. Ehkä vaikeat asiat ja tilanteet on helpompi itsekin hyväksyä, kun ne esitetään näin, lahjan muodossa. Kun olisi vaikea sanoa ääneen, että nyt harmittaa ja rankasti, vaikka se olisikin se ainoa ja oikea reaktio. Otamme takapakin vastaan oppina ja jatkamme elämäämme kuin lahjan saaneena, viisastuneena ja vahvempana. Vaikka tekisi mieli raivota tai ainakin vähän puhista ääneen.

Omien tunteiden peittely säästää ehkä kanssaihmisiä, mutta miten minä itse. Auttaako se minua. Negatiivinen palaute muotoillaan nykyään sanana rakentavaksi palautteeksi. Mutta lahjan sisältö on koko lailla sama. Sanamuodot ehkä ovat pyöristyneet ja palaute pitää sisällään parannusehdotuksia. Sama lahja kauniimmassa paketissa. 

Ei kaikkia asioita tarvitse nähdä sen positiivisemmassa valossa kuin miltä se asia juuri silloin tuntuu. Ikävä asia on ikävä asia, vaikka sen kuinka ahtaisi kullanväriseen lahjakassiin. Se on jopa asian vähättelyä ja omien tunteiden peittelyä. Ymmärrän pointin, että yritetään aina etsiä kaikesta positiivista puolta, mutta joskus niitä ei vaan ole. Ainakaan niitä ei heti näe tai ymmärrä. Paha olo pitää ainakin ensin saada purkaa pois.

Kaikenlainen hehkuttelu ärsyttää muutenkin. Niinkuin nyt vastikään eräs julkkis ja hänen isänsä poseerasivat naistenlehden kansikuvassa. Jääkiekkoilijapoika ja poliisi-isä. Molemmille on alkoholi maistunut ja toiselle huumeetkin. Pitkän tien ovat kulkeneet tähän hetkeen, mutta nyt naistenlehden mukaan virnistelevät toisilleen ilkikurisesti. Molemmat ovat aiheuttaneet paljon huolta ja murhetta, mutta nyt nähdään heidät karismaattisina selviytyjinä. Miehet on paketoitu tarjolle kullanhohtoisesti, kuin kaikesta selvinneinä sankareina ikäänkuin menneisyyden voisi poispyyhkäistä ja mitätöidä kaikki heidän aiheuttamansa kärsimys, itselleen ja muille. On hienoa, kun ihminen selviää jostakin elämänvaiheesta, mutta näin esiintuotuna tarina enemmän ärsyttää kuin ihastuttaa.

Joskus sanotaan, että komea mies on lahja maailman kaikille naisille tai toisin päin. Joku on siis niin täydellisen komea tai kaunis, että kelpaa ja hänestä riittää ihan kaikille. Kuka haluaisi tällaisen tasapäistävän tittelin. Kaikilla meillä on omat mieltymyksemme komeuden ja kauneuden suhteen.

 

Ajatuksia lahjoista. Osassa viisautta, osassa ei.

Aito ystävyys ei tarvitse suuria lahjoja.

Lahja on otettava vastaan sellaisenaan, sitä ei sovi arvostella.

Lahja lahjaa vaatii, hyvä huomen vastausta.

Kun olette lahjaksi saaneet, lahjaksi antakaa.

Ei helmiä sioille. (Ei kannata antaa jotain arvokasta sellaiselle, joka ei lahjan arvoa ymmärrä.)


Kuva: Pixabay

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.


6 kommenttia:

  1. Minua ärsyttää yltiöpositiivisuus. Kyllä vaikeatkin tunteet on työstettävä ja elettävä eikä sanoa esimerkiksi vain, että kaikki mikä ei tapa vaan vahvistaa. Jos haluaa olla kokonainen itsensä on pysähdyttävä vaikeiden ja rumien tunteiden äärelle. Yltiöpositiivisuus sairastuttaa hitaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Kyllä, täysin samaa mieltä yltiöpositiivisuudesta. Aaiat pitää ottaa vastaan ja tuntea ne sellaisina, kun ne tuntuvat, eikä väen vängälle teennäisesti yrittää löytää kaikesta jotain hyvää. Aina ei kaikesta oikeasti löydy sitä hyvää puolta!

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirjo - harmi, kun poistit pitkän ja kivan kommenttisi - olin juuri tulossa siihen vastailemaan!

      Kommentoin työnantajan antamiin lahjoihin.
      Kyllä pitäisi työnantajan olla tasapuolinen työntekijöille antamissaan lahjoissa. Epäreiluus syö helposti yhteishenkeä tässäkin asiassa!

      Poista
  3. Tuon listasi kakkosen olen kuullut muodossa:
    "Lahjahevosen suuhun ei ole katsominen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Juu, samoin - tuttu myös tuo mainitsemasi sanonta!

      Poista

Kiitos kommentistasi!