lauantai 21. marraskuuta 2020

Tuttu tuntematon Tove

 

Zaida Bergrohtin ohjaama elokuva Tove Janssonista


Minulla ei ollut paljoakaan ennakkotietoa Tove Janssonista ennen elokuvan katsomista. Enkä siltä osin viisastunut merkittävästi. Elokuva keskittyi Toven muutamiin kasvuvuosiin, jolloin hän löysi sekä seksuaalisen identiteettinsä sekä ymmärryksen, että Muumeista löytyy työnsarkaa ja tienestiä vuokranmaksuun.

Tove piti itseään kaikkein eniten taidemaalarina, elämänsä loppuun saakka. En tiedä voisiko tämä johtua taiteilijaisän armottomuudesta "oikean" taiteen määrittelyssä. Isänsä ohella Tove itsekin väheksyi Muumejaan.

Elämä 1940-luvun taiteilijapiireissä oli varmasti juuri elokuvan mukaista. Alkoholia ja seksiä, irtosuhteita. Boheemielämää. Ja tietysti taiteen tekemistä. Sanotaanhan jossain toisaalla, että monet suuret taiteelliset saavutukset on saatu aikaiseksi laskuhumalan ja krapulan aikana. En tosin tiedä, koskeeko tämä viisaus yhtään Tovea ja hänen luomisprosessiaan.

Aloin elokuvan jälkeen pohtia omaa Muumi-suhdettani. Kun olin lapsi, meillä oli yksi Muumi-kirja, Kuka lohduttaisi Nyytiä, jota ei muistini mukaan minulle juuri luettu enkä lukenut sitä itsekään opittuani lukemaan. Minulla on muistikuva kirjan hankalasta luettavuudesta - se oli kirjoitettu kaunokirjoituksella. Muumit eivät siis kuuluneet lapsuuteni lukukokemuksiin.

Muumeja VHS-kaseteilla

Kun kaksi vanhinta lastani olivat päiväkoti-ikäisiä ja minä palannut työelämään, kuuluivat Muumit arkipäiviimme. Tulimme kotiin neljän jälkeen, söimme ja sitten televisio auki. Tuttu tunnusmusiikki alkoi soida. Benny Törnroosin laulama Käy Muumilaaksoon tuo edelleen mieleen rakkaita muistoja.



Mutta emme mekään juurikaan Muumi-kirjoja lukeneet, vaikka joskus niitä kirjastosta kotiin toimmekin. Jostain syystä niitä ei ollut minusta kiva lukea eivätkä lapset niistä innostuneet. Olisivatkohan he olleet vielä liian pieniä ymmärtämään satujen monia kerroksia ja sanomia. Minäkään en varmasti lukenut niitä aikuisen näkökulmasta ja yrittänyt löytää satuun piilotettuja merkityksiä. Ristiriita olikin varmasti siinä, että piirroshahmot olivat niin täydellisiä lapsille ja lapsenmielisille. Oikeamielisiä ja turvallisia satuhahmoja seikkailemassa sopivan jännittävissä tarinoissa television piirroshahmoina.

Muumitalo tuli eräänä jouluna lahjapaketista ja kyllä sillä leikittiinkin kovasti. Myöhemmin, kun kuopus varttui Muumi-ikäiseksi, hänkin katseli televisiosta ja vhs-kaseteilta Muumeja tuttuun tyyliin. Muumi-hahmoilla leikimme usein hänen kanssaan ulkosalla "isolla kivellä", jonne rakensimme hahmoille Muumi-talon kivistä ja kepeistä.

Omat lempimukini

Muumi-mukeja meillä on hyllyt väärällään. Esikoinen otti Muumi-mukinsa matkaansa omaan kotiinsa muuttaessaan, keskimmäinen jätti ne meille ja kuopukselle hänen omia mukejaan on jo pakattu sivuun odottamaan omaan kotiin muuttoa. 

Piirrettyt Muumit ja Muumi-mukit, siinä on saldo Tove Janssonin tuotannosta meidän perheessämme. Olemmeko jääneet jotakin paitsi - en osaa sanoa, kun en sitä puuttuvaa palikkaa tiedä. Enkä ajatellut ruveta sen kummemmin tutustumaankaan. Seuraavan kerran joskus Muumi-hahmojen pariin palatessani luultavasti tulee mieleen Tiuhti ja Viuhti, joiden hahmot elokuvan mukaan kuvaavat Tove Janssonia ja tämän ensimmäistä rakkaussuhdetta  "kauniiseen lohikäärmeeseen", Vivica Bandleriin sekä Tuu-tikki, jonka esikuvana on loppuelämän kumppani Tuulikki Pietilä. Tuntuu nyt hassulta, että tuota Tuu-tikkiä en aiemmin osannut yhdistää Pietilään :) Lohikäärmekin löytyy Muumien tarinoista.

Elokuvan pääosan esittäjäksi valittu Alma Pöysti on jo ulkoisestikin täydellinen valinta esittämään Tove Janssonia. Hän loihti itsestään yhtäaikaa hauraan taidemaalarin, rohkean oman tiensä kulkijan ja villin juhlijan hienosti ja herkästi. Tove oli toisaalta edelläkävijä ja toisaalta hyvinkin epävarma. Kun en tuntenut tarkasti Tove Janssonin tarinaa ei tarvinnut verrata elokuvaa mihinkään, jolloin sen pystyi katsomaan ilman ennakko-odotuksia. Tai no, olisin toivonut elokuvaan hieman suurempaa osuutta Muumien synnylle, mutta tämä rajaus toimi kuitenkin hyvin ja se raotti Toven elämän isoja kulmakiviä sopivalla tavalla. Aikalaiskuvaus 1940-luvulta oli uskottavaa - vaikka hieman mietinkin, oliko seksuaalisuuden ilmaisu niin uskaliasta kuin elokuvassa annettiin ymmärtää. Kenties suljettujen ovien takana, taiteilijapiirien kokeilevassa ilmapiirissä, saattoi ollakin.


Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

4 kommenttia:

  1. Kiitos paljon elokuvan esittelystä. Samoin kuin sinulla minulle ei luettu muumikirjoja omassa lapsuudessani, meillä ei edes ollut kirjoja, paitsi tietosanakirjasarja. Kun lapseni olivat leikki-ikäisiä, he katsoivat päiväkodin ja syönnin jälkeen muumeja kuten teillä. Herätti kaihoisia tunteita tuo tunnari Käy muumilaaksoon. Kun lapset katsoivat muumeja, minulla oli mahdollisuus tehdä kotitöitä töiden jälkeen. Kesäisin käytiin Naantalin Muumimaailmassa. Voi, että kaipaan tuota aikaa, kun lapset olivat pieniä, vaikka menin töihin heti vanhempainloman jälkeen. Minä en ole innostunut muumimukeista ja muusta. Ehkä vain pikku Myy jotenkin vetoaa tunteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Aika monella ikätoverilla tuntuu olevan samansuuntaiset Muumi-muistot. Minä pidän Muumi-hahmoista, eniten Muumipeikosta, Muumimammasta, Nipsusta, Pikku Myystä ja Nuuskamuikkusesta. Minulla on jopa Pikku Myy -yömekko 😁 Kuopus 18 v. tykkää myös edelleen Muumeista ja Muumi-rekvisiitasta, mutta me molemmat niitä ostelemme ns. kohtuudella.

      Poista
  2. Sama täällä.Muumit ovat tulleet tutuksi piirretyistä ja mukeista. En katsonut elokuvaa koska Tove Jansson henkilönä ei kiinnosta niin paljon��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Minulle jäi sama fiilis elokuvan katsomisen jälkeen. Ei herännyt suurempaan mielenkiintoa Tovea kohtaan, vaikka muumeista pidänkin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!