Lillukanvarsista ja muusta pakkopullasta

Maakuntalehden kolumnisti kirjoitti luontotuntemuksesta. Omastaan ja toisten. Hän oli selaillut jotakin somen luontopalstaa ja törmännyt hämmentävään asiaan. Somettaja ei ollut tunnistanut lahnaa eikä haapaa. Hän oli käynyt onkimassa lahnan ja sitten ihmettelemään somessa, mikä kala tuli. Toinen kysyjä oli ihmetellyt metsässä, miksi männyllä on koivun juuret (kyseessä siis haapa). Onkohan tyyppi nukkunut kaikki alakoulun biologian tunnit vai mistä moinen tiedon puute itsestäänselvyyksiin liittyen?

Jokainen menee niillä korteilla mitkä on saanut tai elämässään hankkinut, mutta tuon tasoinen kala- ja ympäristöasiantuntija voi joutua oppimaan asioita vielä kovan kautta. Jos ei vaikka tiedä, että osa sienistä on myrkyllisiä ja poimimistaan sienistä tehdyn sopan syötyään kysyy somessa, että mikähän on kun kaiken näkee kolmena ja maa vetää oudosti puoleensa. Jonkunlaiseksi yleistiedon puutteeksi voidaan lukea myös se, ettei tunnista Suomen yleisintä puulajia (mäntyä) eikä edes erota havupuuta lehtipuusta.

Kolumnisti kirjoittaa, että hänen ei tarvinnut kerätä kouluaikanaan kasvistoa eikä perheen kanssa marjametsällä tehdä vastentahtoisesti muuta kuin olla hiljaa. Itsekin vastustan kaikenlaista pakottamista. Lapsen innostus luontoon ja muuhun toimintaan täytyy osata houkutella alkuun muilla tavoin. En väitä, että olisin niin osannut tehdä omien lasteni suhteen. Mutta itse olen kokenut molempia. Ja seuraukset siitä ovat ilmeisiä.

Meidän piti koulussa aikanaan kerätä kasvistoa. Siihen ei oltu etukäteen määritelty mitkä kasvit pitää löytää. Ehkä jotain raameja ja ohjenuoria annettiin ja kasvien lukumäärä, joka oli joitain kymmeniä, ehkä 40-50 kappaletta. Sain ne hankittua ja kuivatettua ja näperrettyä kansioon aika helposti yhden kesän aikana. Näin keräämistäkin isomman vaivan etsiessäni jokaiselle kasville latinankielisen nimen ja kirjoitin sen kauniilla käsialalla jokaisen kasvin suomenkielisen nimen alle. Tein sen ihan omaksi ilokseni, kun tykkäsin näperrellä kansion kanssa, mutta en halunnut kuitenkaan kerätä kasveja "liikaa", ettei opettaja luulisi minua miksikään pyrkyriksi. Opettaja ei latinankielisten nimien hankkimista arvostanut. Hän kysyi, että osaanko jokaisen ulkoa ja vastasin tietenkin, että en osaa. Siihen opettaja tokaisi, että "No sitten niillä ei ole mitään merkitystä." En sitten tullut kysyneeksi, että minkä asian kannalta niillä ei ole merkitystä. Arvosananko kannalta (jota EN tavoitellut latinankielisillä nimillä).

Kuvassa pylväshaapa kotipihalta.

Oli kai niillä edes jotain merkitystä. Nimiä oli hauska etsiä ja kirjoittaa ja välillä selailla kansiota. Ehkä niistä joku jäi mieleenkin, edes ohimenevästi. Olikohan opettajalle itselleen jäänyt joku trauma kasvien latinankielisistä nimistä vai kokiko hän, että hypin hänen varpailleen, kun tein jotain mitä ei oltu pyydetty? Traumat voivat elää syvällä. Kasvio jäi ja unohtui ja on varmaan jo vuosia sitten kadonnut ja rikkoutunut jossakin asunnon muutossa.

Sitä hiihtämään ja suunnistamiseen pakottamisen "messua" en nyt aloita tässä yhteydessä. Mutta enpä juurikaan ole hiihtänyt enkä varsinkaan suunnistanut koululiikunnan jälkeen. Isännän mukana lähden geokätköilyseuraksi vain hyvän seuran vuoksi (Isäntä ja Haukkuli) sekä luonnossa liikkumisen vuoksi. Geokätköily muistuttaa liian paljon suunnistamista.

Paljon suurempi vaikutus luonnon tuntemukseen ja ympäristötietouteen on ollut naapurissa asuneella "varamummolla", joka eli ja kulutti tavalla, jota tänäkin päivänä trendipetterit tulisivat kaukaa katsomaan. Asiasta kirjoitettaisiin varmasti ainakin Avotakkaan ja Viherpihaan jajaja.... Hänestä oli blogissamme postaus noin vuosi sitten.

Ohessa linkki
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/06/mummo-lapsuudenkodin-naapurista.html

Edellä mainitun mummon ansiota on säilynyt kiinnostukseni lintuihin ja niiden tarkkailuun, vaikka en miksikään lintubongariksi voi itseäni luulla.

Ohessa linkki
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/07/siivekkaista-naapureista.html

Kuvat:Pixabay ja Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja teksrin käyttäminen ilman lupaa on kielletty.