Pyykkilaudasta pillereihin Naisten arki Suomessa 1950-1970-luvuilla

Kansatieteilijä, FT Maria Vanha-Similä on kirjoittanut otsikossa mainitun kirjan ilmeisesti paljolti pohjautuen väitöskirjaansa Yhtiöön, yhtiöön! Lapsiperheiden arki Forssan tehdasyhteisössä 1950-1970-luvuilla. Väitöskirja löytyy netistä ja on jo lukulistallani. Kirjailija viittaa kirjassaan useinkin Forssan tekstiiliteollisuuteen ja tehdastyöläisten perhe-elämään.

Ehkä kirjan sisältö perustuu vähän liikaakin tehdaspaikkakunnan naisten arjen kuvaamiseen. Vuonna 1950 kuului 1,67 miljoonaa suomalaista maa- ja metsätalousväestöön, joiden elämä ei ollut samanlaista kuin tehdaspaikkakunnalla asuvien. Maaseudulla ei siihen maailman aikaan oltu päiväkodeista ja lastenseimistä kuultukaan, sillä lapset hoidettiin tietenkin itse työtehtävien ohessa tai edellisen sukupolven edustajien toimesta.

Tässä kirjassa ei sinällään ollut mitään kovin suurta ja mullistavaa uutta tietoa, koska Erikoinen Asiantuntija on aina ollut kiinnostunut yhteiskunnasta sekä naisten asemasta ja arjesta. Minkähän vuoksi muuten aina puhutaan naisten asemasta? Miksei miesten asemasta? Miesten asemasta ei ole mitään puhumista. Se on itsestäänselvyys. Vai onko?

Nainenhan on aina ollut se toinen sukupuoli, joka on miehen rinnalla ollut vähäarvoisempi ja on sitä vieläkin. Nykyään naisen euro on 80 senttiä miehen kokonaiseen euroon verrattuna eikä se ole 1950-luvulta tähän päivään paljoakaan korjaantunut.

Yleinen oppivelvollisuus oli suuri mullistus naisten ja tyttöjen elämässä, joka johti parempiin kouluttautumismahdollisuuksiin. Pitkään 1950-luvulle saakka naisten kouluttautumista ei pidetty tärkeänä, koska he "kuitenkin menevät naimisiin ja jäävät kotirouviksi ja äideiksi". Ennen pitkää naiset olivat kuitenkin enemmistönä yliopistoissa ja korkeakouluissa laivanrakennus- ja kaivosteollisuusalaa lukuunottamatta.

Kirja vilisee vanhoja, nostalgisia valokuvia, joita on hauska katsella. Eräässä kuvassa oli vanha kuva Anttilan postimyyntiluettelosta, jossa oli yhdessä kulmassa teksti "Ryhmäristiside jokaiseen kotiin". Jotenkin kuulosti hurjan tutulta.

Edellä mainittu kuva Anttilan postimyyntiluettelosta.

Jos on nykypäivänä naisen elämässä vaikeuksia, niin on niitä ollut 1950-1970-luvuillakin. Silloin on niinsanotusti menty sillä mitä on, kun ei ole paremmasta tiedetty. Ja sama pätee tähänkin päivään.

Kuva kirjan sivulta Kestilän mainoksesta.

Äitini kävelypuvussaan 1950-luvulla.

Kuvat; Erikoiset Asiantuntijat / kirjan etu- ja takakansi ja kuvia kirjan sivuilta sekä EAn kotiarkisto.
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Blogin ja postauksen linkkiä saa jakaa.