Viikonlopun patikkaretkemme kohdistui Päijänteen kansallispuistoon. Se sijaitsee Päijät-Hämeessä Asikkalan, Padasjoen ja Sysmän kuntien alueella. Vesistöalueet eivät kuulu kansallispuiston alueeseen.
Päijänteen kansallispuisto on yksi pienimmistä ja uusimmista kansallispuistoistamme. Se on laajuudeltaan 14km2 ja perustettu vuonna 1993. Lemmenjoen kansallispuisto on suurin ja vanhin. Sen pinta-ala on 2860km2 ja perustettu jo vuonna 1956.
Teimme pienen pyrähdyksen Asikkalan Pulkkilanharjun Harjureitille, joka alkaa suuren sillan kupeesta ja kulkee harjun laella käväisten välillä kirkasvetisen Päijänteen rannankin tuntumassa. Kanssasiskot ja -veljet Helsingissä saavat Päijänteen vettä hanasta. Mielenkiintoinen retkikohde samassa kansallispuistossa on Kelventeen saari Päijänteessä.
Harjureitille päästäkseen piti ensin autoilla kapeaa autotietä ja ohittaa henkensä kaupalla rinnatusten pyöräilevien niin sanottujen mamil-miesten (middleaged men in lycra) joukko, jotka eivät sitten mitenkään voineet käyttää vieressä kulkevaa kevyen liikenteen väylää. Miksei kapealla tiellä autojen seassa pyöräilevät voisi ajaa peräkkäin?
Noilla suhahtelevilla mamil-miehillä tuntuu olevan pesiä vähän siellä sun täällä, koska niin usein niitä surisee jopa täällä kotikulmillakin. Ja autotiellä, vaikka pyörätie on vieressä. Luultavasti kyseessä on joku korona-ajan muoti-ilmiö. Voi liikkua trendikkäästi halutessaan kalliillakin välineillä, urheilullisesti pukeutuneena eikä tarvitse kenellekään kertoa, ajoiko putkeen 2 km vai 20 km vai vielä enemmän. Ei siinä mitään, pyöräily on hieno harrastus ja hyväksi kropalle kuin kropalle. Pyöräilen itsekin ja Isäntähän se vasta pyöräileekin. Mutta vain pyöräteitä pitkin.
Harjun päällä saimme opastetauluista tutkia muun muassa, miten harju on syntynyt ja miksi harjun päällä on suuria kiviä. Tulipa samalla reissulla yksi geokätkökin löydettyä.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin tallentaminen ilman lupaa on kielletty.
Blogin ja postauksen linkkiä saa jakaa.
Kiitos, kun muistutit tämän kauniin paikan olemassaolosta.
VastaaPoistaMeillä on nuorisossa pyöräilijöitä. Täytyypä muistuttaa heitä peräkkäin ajamisesta.
Yhtenä juhannuksena kun huomasimme nuorillamme krapulan oireita, veimme heidät autoajelulle Pulkkilan Harjutielle. Ollaan me oltu ilkeitä.
Hyvää juhannusviikkoa!
Kyllähän nuo mamil-miehet pääasiassa osaavat liikenteessä käyttäytyä. Se vaan, että kun ajavat kuitenkin autoliikennettä hitaammin, niin voi tulla uhkarohkeita ohitustilanteita autoilijoiden toimesta tai muuten vaan autoilijat voivat hermostua. Minun mielestäni pyörätietä pitää käyttää aina kun sellainen on.
Poista