Lumoava lasi

Erikoinen Asiantuntija tykkää askaroida ja opetella uusia kädentaitoja. Yksi harrastus on ja pysyy matkassa: lasityöt. Harrastus alkoi yli kaksikymmentä vuotta sitten (sen tiedän siitä, että minulla on tarvikkeiden joukossa välineitä, joissa on markka-aikainen hintalappu vielä mukana). Paikkakunnan silloinen työväenopisto tarjosi tiffanylasi-eli kuparifoliotekniikkakurssia, jonne lähdin opettelemaan lasintyöstön taitoja opettaja Tuija Niemeläisen oppiin.

Muistan kuinka alkuun lasi pelotti ja laastaritkin olivat tarpeen, usemman kerran illan aikana. Mutta pian ote lasista varmistui ja tiffanylasitöitä alkoi syntyä. Ensimmäisenä lasienkelit ja heti seuraavana, tyypilliseen tapaani - ei mitään pientä - vaan metri x melkein metri ikkunaan asetettu tukaanityö tiffanylasitekniikalla.

Kuvassa näkyy aloittelijan paksuja tinasaumoja

Ikkunaan asetetut lasityöt ovat kuin osa maisemaa. Ne muuttavat ilmettään vuorokauden aikojen ja valonsäteiden mukaan emmekä ole vieläkään kyllästyneet olohuoneen ikkunan lintuumme, vaikka moni muu taulu on seinältä saanut lähteä kiertoon tai varastoon.

Ensimmäisellä lasitöiden kierroksellani keskityin pelkästään tiffanylasitöihin. Töitäni annoin lahjoiksi, vain tukaani ja enkelit ovat enää itsellä. Tuolloin kurssilla olisi voinut tehdä myös sulatuslasitöitä, mutta en sitä tekniikka silloin vielä kokeillut.

Kaikenlaista on tullut ensimmäisen lasikurssin jälkeen askaroitua. Ainakin posliininmaalausta, pajunpunontaa, huovutusta, matonvirkkausta kuteista, betonitöitä, kipsivalutöitä, kukka-asetelmia, kransseja, ristipistotöitä, puutöitä, akvarellimaalausta, makramee-solmeilua. Kunnes taas vuosien jälkeen veri veti tutun lasin ääreen. Työväenopisto oli vaihtunut Wellamo-opistoksi,  mutta opettaja oli tuttu Tuija.

Lähdinkin sitten ensimmäiseksi monen vuoden tauon jälkeen kahden viikonlopun mittaiselle (2 x pe - la) lyhytkurssille. Ensimmäisen lyhytkurssin aiheena oli lasimosaiikki. Olin ostanut monta vuotta sitten vanhan lasipullon juurikin lasikurssia varten ja nyt kaivelin pullon esiin. Malleja varten ei tarvinnutkaan enää lähteä kirjastoon, vaan avata Pinterest-sovellus. Oi, taivas - mikä lasitaivas sieltä aukesikaan. Mallin valinnan ohessa tuli tallennettua idea jos toinenkin myöhempää käyttöä varten.

Olipa ihana tarttua lasiin ja veitseen ja uutena myös mosaiikkileikkuriin. Ei pelottanut lasi enää, haavoilta en päässyt tälläkään kertaa välttymään. Kuinka ihanalta lasin napsahdus tuntuikaan, kun se totteli leikattua viivaa ja lasiveitsen pään napautusta. Mosaiikkikurssilla toteutin pulloni niin, että liimasin lasimosaiikkipalat pullon kylkeen. Rakoset olisi voinut vielä saumata, mutta minä jätin ne saumaamatta. Ideana oli valaista pullo sisältä päin, jolloin saumat olisivat näkyneet tummina raitoina. Nyt pullo hehkuu kuin timantti.

Seuraava lasikurssi tuli kuin tilauksesta tarpeeseen, kun vastavalmistuneen huvimajan ikkuinoihin piti keksiä lintujen hämäämiseksi jotakin kuvioita. Ne kun tuppaavat lentämään päin laseja niihin heijastuvaa maisemaa aidoksi luullessaan. Sain vinkin laittaa ikkuinoihin roikkumaan jonkin koristeen, se leikkaa lasille heijastuvan maiseman ja linnut säästyvät törmäyksiltä. Sulatustyöt toteutin hieman samaan tapaan kuin lasipullon edellisellä kerralla sillä lisäyksellä, että ikkunalasilevyt, johon kuviot liimattiin kävivät myös sulatusuunissa ja saivat hienon kuplamaisen ilmeen.

Syntyi sarja maatuskoja, jotka pääsivät huvimajan ikkunoihin roikkumaan. Tämän kurssin lopuksi ilmoittauduin suoraan seuraavalle lasinsulatuksen lyhytkurssille, jolla syntyikin uutta ja erilaista. Lasinsulatuksena tein vanhaan ikkunanpokaan kukka-aiheen. Kukan muotoon leikatut kukka-aihiot ja ruohoksi silputut lasinpalat kävivät sulatusuunissa, mutta kukkavarsina toimivat lasipuikot taivuttelin muotoonsa kynttilänliekissä. Metka tunne, kun lasi antaa sormien pinsettiotteessa periksi ja taipuu. Sitten liimasin osat ikkunanpokan lasin pintaan.

Toinen työ tällä kertaa olikin ihan uutta kokeilua. Tein kaksi suurta tarjoilulautasta niin, että leikkasin lasin pintaan kukkakuvioita siirtovärikalvosta ja piirsin kukille ääriviivat ja lasille muitakin kuvioita Figuro-pigmentillä. Tarjoilulautanen saa reunan muodon, eli lautanen syvennyksen uunihuovalla, joka asetellaan lasin reunoille halutun levyisenä ja paksuisena. Uunihuopa menee lasin kanssa uuniin ja lasi sulaa huopaa muottina käyttäen haluttuun muotoon. Innostuin niin, että tein kaksi lautasta kerralla, vaikka vähän kiirettä piti. Haavoilta en välttynyt tälläkään kertaa, mutta selvisin yhdellä.

Opettaja Tuija Niemeläinen

Tämä kurssi oli taas ihan parasta pitkään aikaan. Suuri kiitos siitä kuuluu innostuneelle ja innostavalle opettajallemme, Tuija Niemeläiselle. Hän antaa tilaa oppilaan luovuudelle ja sallii hulluimmatkin ideat, jos ne vain on mahdollista toteuttaa. Ja mahdollista toteutustapaa mietitään kyllä viimeiseen vaihtoehtoon saakka. Lasi taipuu uskomattoman moneen muotoon, niin kova aine kuin se onkin. Luokkahuoneessa on esillä Tuijan oma vaihtuva näyttely erilaisisilla tekniikoilla valmistuneista töistä. Jo pelkästään nämä esillä olevat työt inspiroivat ja laittavat luovuuden ja ajatusmyllyn liikkeelle. Kaikilla kursseilla on ollut esittelyssä jokin itselleni uusi tekniikka ja olen joka kerralla oppinut jotakin uutta lasista ja sen työstämisestä - ja paljon on vielä opittavaa.


Haastattelin artesaani Tuija Niemeläistä pitkästä rupeamasta lasitöiden ja opettamisen parissa. Opettaja Tuija toimii Lahdessa Wellamo-opistossa sekä Heinolassa.

Mistä Tuijan oma kipinä lasitöihin aikanaan syttyi?

Tuija kertoo lasitöiden olevan ikivanha kädentaito. Kirkkoikkunatekniikka lienee se kaikkein vanhin  lasintyöstötekniikka taidelasista puhuttaessa. Suomeen lasityöt rantautuivat kuitenkin vasta 1970-1980 -luvuilla, kun kanadalainen Mary Jane Gregory alkoi opettaa lasitöiden tekoa Limingan käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa. Tuijan innostus lajin pariin lähti liikkeelle juuri kirkkojen upeista ikkunoista ja kun mahdollisuus opiskeluun avautui Lahden Työväen opistolla 1980-luvulla, pääsi lasiharrastus alkuun Raija Ikävalkon opissa. Ja kuinkas sitten kävikään. Ikävalkon eläkkeelle lähdön koittaessa oli hänellä jo jatkaja valmiina: Tuija. Näin oppilaasta tuli opettaja ja lasikurssien vetämisestä ajan myötä Tuijan päätyö.

Mistä Tuijalta löytyy intoa ja ideoita aina vain uusiin töihin?

Tähän vastatessaan Tuijan silmät alkavat loistaa! "Lasi on materiaalina niin lumoava ja monipuolinen." Tuija kertoo, että koko ajan tulee tarjolle uusia materiaaleja ja mahdollisuus yhdistellä eri tekniikoita. Lisäksi tunneilla on niin mahtava ilmapiiri, innostunut ja innovoiva, että hän itsekin aina innostuu uudelleen ja uudelleen.

Onko kukaan koskaan kysynyt sellaista ideaa toteutettavaksi, johon on ollut pakko sanoa "Ei onnistu"?

"Tuskin koskaan", Tuija vastaa. Hänen mukaansa aina yritetään miettiä idean mahdolliset toteutustavat ja löydetään kompromissi toteutukseen. On kuitenkin yksi juttu, johon Tuija ei taivu: purkkien ja pullojen sulatus. Kahdestakin syystä. Ensimmäiseksikin, näiden sulattamiseen ei sisälly mitään pedagogisuutta, pullo vain puhaltaa ilmat pihalle sulatusuunissa ja litistyy. Toinen syy on näiden tuntemattomat lämpölaajenemiskertoimet. Uunissa voisi tapahtua ikäviä yllätyksiä.

Mikä tekniikka on itsellesi mieluisin?

Tähän Tuija toteaa ykskantaan: "Ei pysty vastaamaan." Kaikki lajit eli kuparifoliotekniikka, lasinsulatus, lasinmaalaus, kiskotyöt ja lasimosaiikki ovat rakkaita ja fiilispohjalta tartutaan milloin mihinkin tekniikkaan. Lasin leikkaaminen on Tuijalle työvaiheista mieluisin. Se on aina yhtä jännittävää ja myöskin lopputulos voi yllättää. Lasilla on oma tahto, joka lopulta määrää minkälainen pala syntyy. Lasin leikkaaja voi vain todeta, että tällainen tuli tällä kertaa!

Onko jotakin uutta tekniikkaa jo mielessä, mitä haluaisit kokeilla tai kehitellä?

Tuijan uusin kokeilu on Fossilvitra, lasipuuteritekniikka, jossa materiaalina on hienoakin hienompaa lasipuuteria. Tekniikka asettaa omat työturvallisuusvaatimukset, joita nykyiset opiskelutilat eivät täytä, mutta toiveissa on, että tilanne tulee muuttumaan.

Mikä on suurin lasityösi ja missä se on?

Oman kodin ikkunoihin "mittatilauksena" tehdyt työt ovat pinta-alaltaan kaikkein suurimpia, kuparifoliotekniikalla toteutettuja.

Lasin lempivärisi?

Tuija kertoo, että tällä hetkellä valkoinen ja kirkas lasi kiehtovat. Lasi itsessään on niin kaunista ja kirkasta lasia löytyy vielä niin monenlaisena struktuurina. Uran alussa lasien värit olivat voimakkaampia. Mutta tässäkin, oma fiilis vaikuttaa lasin ja sen värin valintaan sekä tietysti tekeillä oleva työ.

Mitä muuta ehdit harrastamaan vai ehditkö?

Opetustyö vie vuodesta seitsemän kuukautta, joten aikaa riittää Tuijan mukaan muihinkin kädentaitoihin. Oman pihan sekä sukutilan hoito Ristiinassa sekä ompelutyöt vievät Tuijan muihin puuhiin kesän ajaksi. Uutena lajina on tullut mukaan tanssiharrastus. Viimeksi Tuija on opetellut bachatan askelia.

Paljonko kuluu laastaria vai kuluuko enää lainkaan?

Lukuvuonna, kun lasketaan kaikki oppilaat ja oppitunnit mukaan, kuluu laastaria noin kaksi metriä ja omiakin sormiakin täytyy välillä laastaroida. "Onneksi on selvitty laastarilla", Tuija toteaa ja muistuttaa, että lasia leikatessa täytyy aina muistaa suojalasit.

Mitä haluaisit päällimäisenä kertoa tästä taiteenlajista lukijoille?

"Tämä tuo iloa, kivaa tekemistä, uusia ystäviä ja virkistystä", siinä lyhykäisyydessään ja kiteytettynä. Eikä tämän enempää voisi harrastukseltaan toivoakaan!

Tiedoksi vielä, että tänä päivänä voi Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa valmistua artesaaniksi muiden alojen ohessa seuraavilla lasialoilla: korusuunnittelu- ja valmistus, lasinpuhallus ja sisustuslasi.

Tuija Niemeläisen lasitöitä:

Näyttäviä lasikoruja

Eri tekniikoiden töitä hehkuvissa väreissä

Tiffanylasitöitä

Mosaiikkityö, jossa sydän on rakennetty styroksiaihion päälle.
Niin herkullinen <3

Tiffanylasityö kivisomistein

Tiffanylasitöitä

Siirtokuvia lasilla

Kurssin viimeisenä päivänä tilataan pizzat!

Kurssikavereiden töitä ja kuvia valmistusprosesseista:

Sushikupit uunista ulkona

Lasiset lintuaihiot sulatustekniikalle

Lintujen  työstö etenee sulatusuunia kohti

Siirtokuvakalvo & Figuro

Lasimosaiikkia 

Taitaa tulla talitintti?

Siirtovärikalvoja ja mallikuva lasityölle 

Tiffanytyön lasinpalojen kuparifoliointi menossa

Mitkä herkkuvärit

Sulatuslasitöinä syntyy ihania koruja

Siirtovärikalvoilla & Figurolla syntyneet "Merelliset kukat" 

Tämän kertaisen kurssin omat työt:

Isot tarjoilulautaset sulatusuuniin menossa.

Lasinsulatus- ja mosaiikkityön yhdistelmä vanhaan ikkunanpokaan.

Valojen kanssa.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.