tiistai 3. maaliskuuta 2020

Karnevaali 2020



Elämä on kuin palapeli. Toiset palat löytyvät peliin helpommin, osa paloista on niin samaa sakkaa, että ääriviivoja on vaikea erottaa valmistuvasta kollaasista. Jokunen pala saattaa matkan varrella kadota tai palasesta irrota väkänen, jonka tilalle jää roso, josta päivä paistaa läpi tai loka peittää aukon vuosien saatossa. Elämän palapeli koostuu päivistä, kuukausista, vuosista, kohtauksista. Sanotaan, että elämämme on valmiiksi suunniteltu ja kun viimeinen pala on paikoillaan, se päättyy. Että käsikirjoitus on valmiina syntymämme hetkellä. Tiedä sitten - kuvittelisimme, että voimme itse vaikuttaa elämämme kulkuun vai onko meillä vain mielikuva ajoittaisesta hallinnan tunteesta.

Karnevaali 2020 on otteita elämästä. Koko sen kaari,  alusta loppuun ja kohtauksia siltä väliltä. Katsomon viidennen penkkirivin uumenista imeydyimme mukaan näyttämön eloon ja elon irvikuviin täysin siemauksin. Joukko taitavia eri alojen eri ikäisiä taitureita tanssi, lauloi, rummutti, paukutti, taipui, vääntyi, kiipeili, taituroi monin eri tavoin ihmiseloa läpi. 

Päällimmäisenä löi tahtia loputon kiireen tuntu, tahallinen ja tarkoituksellinen. Sekasorto ja epäkesko. Laulujen ja soiton soinnut särähtivät korvaan suunnitellun epämelodisina. Harmonian sijaan nähdään ja kuullaan dystopiaa ja apokalyptinen, tumma tunnelma vallitsi läpi esityksen. Henkilöt olivat hymyttömiä ja riisuttuja. Ruumiin kieli puhui ja soitti sielujen synkkiä säveliä. Hetki ennen loppua, henkäyksen päässä kuolemasta - sitä on elämän jokainen hetki, loppujen lopuksi, herää oivallus - tässäkö tämä nyt oli. Suunnitelma tai suunnittelematon polku, vääjäämättä johtaa meidät kaikki samaan lopputulokseen. Mutta sitä ennen meidän tulee elää, eikä kiirehtiä kohti loppuunpalamista, tuhoa, kuolemaa.

Tarinassa tarinoiden joukossa kerrotaan nuoren Ville Haapasalon tositapahtumiin perustuva, näin otaksumme, Venäjälle saapuminen, joka johti menestykseen, jonka tunnemme. Tarina nivoutuu silmukaksi sukupolvien ketjuun, jonka lankakerää keri yhteen taiteilijan oma isä ja tytär ja tyttären suusta kuullut aiemmat esi-isät ja -äidit. Näin me kaikki jäämme jatkamaan kiertokulkua, perimänä tulevien sukupolvien geeneihin.

Pidimme esityksessä kaikkein eniten nerokkaista lavastuksista, valojen ja ihmisvarjojen leikistä ja niiden symboliikasta. Taiturimaisia Salpauksen sirkusopiskelijoita oli päätä huimaavaa seurata kiipeämässä köysiin ja Terhi Hildénin luotsaama Laulupuu-kuoro ihastuttaa kerta toisensa jälkeen eksaktilla esiintymisellään. 

Olemme iloisia, että meille tarjoitui mahdollisuus nähdä tämä Jemina Sillanpään käsikirjoittama ja ohjaama Karnevaali 2020, jonka musiikin on säveltänyt pääosin hänen sisarensa Selina Sillanpää. Koreografiasta vastaa Panu Varstala ja sirkuskoroegrafiasta Inga Björn työryhmineen ja kaikesta muusta lukuisa joukko ammattilaisia. On nimittäin niin, että ihminen on  usein ennakkoluuloinen erilaisia, uudenlaisia esityksiä kohtaan ja valitsee itselleen helpommin eli tutun ja turvallisen, esimerkiksi juoninäytelmän. Todennäköisesti teemme niin ensi kerrallakin, mutta olemmepahan jo nyt yhtä, toisenlaista näyttämökokemusta rikkaampia.


Perinteisimmistä teatterikappaleista pitävät Erikoiset Asiantuntijat antoivat kouluarvosanoja Karnevaalille seuraavasti:

* Kaikille esiintyjille 9,5
* Musiikista 6
* Tansseista ja akrobatiasta 10
* Lavasteista 9,5
* Kokonaisarvosana yleisilmeestä ja tunnelmasta 7


Karnevaali 2020 on Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä 14.2.2020 kantaesityksensä saanut musiikkiteatteriteos. Teoksessa on mukana usean taiteenlajin eri-ikäisiä lahtelaisia henkilöitä sekä yhteistyötahoja. Esityksessä kohtaavat teatteri, sirkus, tanssi ja musiikki. Tarinassa on läsnä totuus ja tarinat. Teos kuljettaa meitä matkassaan kiihkeästi läpi elämän, jossa jokainen haluaa kokea kaiken ja vieläkin enemmän.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay
Tekstin ja kuvien kopioiminen luvattu on kielletty.

4 kommenttia:

  1. Mä pidän Lahdesta,ikävöin Lahtea ja mielikuvituksessani matkustan sinne tulevana kesänä. En ole asunut siellä koskaan mutta ollut hyvin moneen otteeseen, pari viikkoa kerrallaan. Karnevaalit joo, ne on täällä Teneriffalla käynnissä juuri nyt. Elämä kuin palapeliä, mutta pitäiskö sitä rakentaa valmiiksi vai antaa mennä mennäkseen vaikkei palaset sovikaan toistensa kylkeen? Mitä mieltä olette muuten Kemppisen blogista (Kemppinen.blogspot.com)- se mies ei tunnu vastaavan lukijoilleen vaan syytää omaa juttuaan torven täydeltä, ja kommentoijat ovat ihmeen anonyymejä. Hyvää kevään tuloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja terveiset Suomen suojasäästä sinne Teneriffan lämpöön. Elämä tarjoilee meille palasia, joista koostuu sitten jokaiselle omanlainen palapeli. Ehtiikö jokainen saadakaan peliään valmiiksi tai rikkoutuuko se kesken kaiken. Siinäpä se elämän arvoituksellisuus näyttäytyy. Täytyypä käydä kurkkaamassa Kemppisen blogia, ei ollutkaan ennestään tuttu! Tervetuloa uudestaan blogimme pariin! 😊

      Poista
  2. Hieno kirjoitus esityksestä. Minuun iski ja havahdutti tekstissäsi kohta: "Näin me jäämme jatkamaan kiertokulkua, perimänä tulevien sukupolvien geeneihin." Sitäkö se on se ikuinen elämä? Taivasten valtakunta? Ettei kuolemaa ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Se on ainakin varmaa, että perimän muodossa "elämme ikuisesti" jollain tapaa. Muu ikuinen elämä ja taivasten valtakunta on uskomme varassa. Kumpikin ajatustapa antaa lohtua, tai tässäkin asiassa, kuka mitenkin haluaa ajatella! Toisille elämä on vain tässä ja nyt ja se riittää, toisille on tärkeää nähdä sen jatkuvan maaallisen kuoleman jälkeen. Näitä oli kiva pohtia Karnevaali 2020 -esityksen jälkimainingeissa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!