Testattu ihminen

Aulikki Elo kirjoittaa paikallislehden Näkökulma-palstalla 2.2. osuvasti persoonallisuustesteistä.

Itsekin testiajoja läpikäyneenä yhdyn tekstiin monelta osin.

Väriteoria, jossa ihmiset jaotellaan värien mukaan tiettyjen ominaispiirteiden mukaisesti
kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta samalla vaaralliselta, jos niihin uskotaan aukottomasti. Kun ihmistä lokeroidaan "tieteellisestä" näkökulmasta ja tulos vahvistetaan testien perusteella, ihminen helposti itsekin lokeroituu tämän tuloksen mukaiseksi.

Väriteorian värit ja ominaisuudet:

Punaiset - hallitsevia, ratkaisukeskeisiä, kunnianhimoisia ihmisiä
Keltaiset - innostavia, ulospäin suuntautuvia,  empaattisia ihmisiä
Vihreät - vakaita, luotettavia, tasapuolisesti kannattelevia ihmisiä

Jako perustuu Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni -teokseen. Artikkelin mukaan Eriksonilla ei ole taustallaan lainkaan yliopisto-opintoja, mistä huolimatta hän kutsuu itseään käyttäytymistieteilijäksi.

Löydän itse itsestäni noita kaikkia ominaisuuksia, joissain tilainteissa enenmmän toisia ja toisenlaiset tilanteet vaativat esiin enemmän toisia ominaisuuksia. Olen siis väriltäni ruskeanharmaa ja hyvä niin.

Omalla työpaikallani tehtiin muutamia vuosia sitten DISC-analyysi. Eriksonin väriteoria pohjautuu juuri tähän menetelmään. Itsessäni testi vahvisti käsityksiä itsestäni. Mitään yllätyksiä ja uutta en oppinut itsestäni testin avulla. Se meni siis kutakuinkin oikein "maaliin". Työkavereiden osalta kävi samoin, olin nähnyt heidät juuri niin, kuin testi antoi antoi tuloksillaan ymmärtää. Jonkin aikaa puhuttelimme toisiamme Iiksi, Ässäksi, Deeksi tai Ceeksi ja perustelimme joitakin toistemme tapoja tai valintoja juurikin sanoin "No niin tietysti, sinähän olet sellainen Cee ja minä Dee". Kauan ei sitä kuitenkaan jaksettu jauhaa. Mutta mitään haittaa siitä ei tuntunut työporukassamme olevan. Joitakin ahaa-elämyksiä siitä irtosi ja pienoisia ymmärryksen oivalluksia käyttäytymiseen puolin ja toisin. Paljon tähän positiiviseen lopputulemaan vaikutti se, että meillä eivät esimiehet alkaneet väkisin tunkea meitä näihin lokeroihin, mutta ottivat työntekijöiden persoonallisuuden hienokseltaan huomioon. Osaavimmat olivat tehneet sen jo ennen testejäkin.

Sain itsestäni arvion I eli määrityin keltaiseksi, ulospäinsuuntautuneeksi ja ihmisystävälliseksi, vaikuttavaksi, joita edesauttaa sosiaalisuus, inspiroivuus ja vakuuttavuus. Kuinka imartelevaa! Mutta tunnistan niistä itseäni, varsinkin kun vertaan niitä mahdollisiin D:n, S:n ja C:n tarjoamiin vaihtoehtoihin, joita ominaisuuksia kyllä myös itseltäni löytyy. Aika, paikka ja ominaisuuden tarve ratkaisevat. Mutta pitkässä juoksussa ja yleiskatsannossa hyväksyn itseni I-tyypiksi.

Kuva sivulta: Discprofiili.fi

Testin sanallisen analyysin perusteella tarvitsen työparikseni D-ihmisen, joka pitää mielestäni paikkansa. Olen itseohjautuva, kun joku sanoo, mitä pitää tehdä. Haluan sitten toimia omalla tavallani, luovasti. Toimii! Voin helposti inspiroitua kokeilemaan uusia juttuja ja noudatan annettuja raameja - kunhan saan olla oma itseni. No, kukapa ei voisi allekirjoittaa edellä mainittua toimintatapaa olipa testin perusteella mikä tahansa edellä mainituista kirjaintyypeistä.  Jokaisessa meistä on varmasti liki kaikkia testin hakemia ominaisuuksia, mutta uskon, että jotkut ominaisuudet ovat meissä vahvempia kuin toiset. Erilaiset elämäntilanteet ja työtehtävät voivat nostaa esiin toisia piirteitämme ja laskea toisten tasoa alemmas. Ihan uskottavaa ja ymmärrettävää.

Työnhakuprosessin muutaman kerran läpikäyneenä kävin 1980-luvulla persoonallisuustesteissä, joihin liittyi matemaattisia, luovuutta, päättelykykyä, kielellistä lahjakkuutta mittaavia testejä ja psykologin haastattelu. Kuuluisia musteläiskiäkin tuli tarkasteltua ja tulkittua. Helsingissä asti kävin testattavana ja loppuraportin kuulin ääneen luettuna puhelimitse. Kertakuulolla piti vastaanottaa näkemys itsestä. Yritys, johon hain töihin sai pumaskan paperille printattuna. No, sain työpaikan ja muistikuvan, että  olen matemaattisesti lahjakas. Mikä on mielestäni puppua - itsearvioiden. Testit suoritti tuolloin 1980-luvun loppupuolelle Psyko, jota nyt googlatessani törmäsin vain nimeen  Psyko-Team Koulutus Oy, joka näyttää toimineen vuodesta 1986 lähtien. Liekö kyseessä sama, minut testannut yritys. Näyttää tänä päivänä järjestävän seminaareja ja luentoja alan ammattilaisille.

Lukemassani lehtiartikkelissa psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen painottaa, että tyypittelyyn liittyy juuri se ongelma, että ääripäitä edustavia ihmisiä on vähän. Valtaosa on persoonallisuuden piirteiden keskivaiheilla, ripaus jokaista väriä, harmaanruskeita siis, jos väreistä puhutaan. Hän pitää Eriksonin edellä mainittua opasta kyseenalaisena ja jos tätä aktiivisesti työpaikoilla käytetään ihmisten kategorioimiseen, syntyy leimoja, jotka voivat johtaa työsyrjintään. Työnohjaus on ihan eri asia, se tarttuu konkreettisiin kysymyksiin ja unohtaa tyypittelut, Ojanen kertoo. Pakko myöntää, että olin aikeissa ostaa tuo opuksen luettavakseni, kun sitä on aika ajoin hehkutettu. Ehkä rahat olisivat menneet hukkaan. Voihan opuksia lukea, mutta suodatin ja kritiikkivaihe pitää muistaa pitää päällä ja pakkimahdollisuus pidetään lukiessa mukana. On ihmisiä, jotka vallan intaantuvat kohuoppaista ja alkavat toteuttaa painettua sanaa, kuin se olisi ainut ja oikea tapa. Se on vaarallista. Vielä vaarallisempaa se on, jos esimies alkaisi hurmaantua liiaksi oppaiden annista. Aina voi löytyä jotain hyviäkin ideoita, ja niitä voi hyödyntää soveltaen ja sopiviksi tulkiten.



Erikoiset Asiantuntijat ovat ihmissuhdeasioissa kokemusasiantuntijoita ja rinnalla kulkijoita.

Lähde: ESS 2.2.2020 "Persoonallisuustestit lyövät turhia leimoja työelämässä" -artikkeli / Aulikki Elo

Kuvat: Pixabay ja Discprofiili.fi

Kuvien ja tekstien luvaton kopioiminen ja julkaisu kielletty.