sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Älä osta yhtään sisustustavaraa -vuosi



Erikoinen Asiantuntija on kotiremonttia tehdessään (lue: teettäessään) katsellut ympärilleen ja kurkistanut kaappien perukoillekin ja todennut, että nyt riittää.

Kaapeista kun on löytynyt viime vuotisia, toissavuotisia ja sitä edeltäviltä vuosilta peräisin olevia ihania "tämäonpakkosaada" -juttuja". Ne ihastuttivat niin kovasti vain ostohetkellä ja mahdollisesti hieman sen jälkeen, että ovat päässeet unohtumaan kaappien kätköihin.

Tavarat ovat kauniita ja rakastan niitä jokaista yksitellen ja yhdessä. Mutta kun ei enää mahdu mihinkään. Tavallisesti kotona on esillä aina se yksi ja sama näyttely, joten nyt alkoi vuoden alusta ostokielto yhdellekään sisustusesineelle. Tähän lasketaan kupit, kipot, ruukut, kynttilänjalat, -tuikut ja -lyhdyt, roikkuvat, jaloillaan seisovat tai makaavat esineet, lasiset, posliiniset, puiset, keraamiset, rautaiset (ruosteella tahi ilman), metalliset, ilmavat ja painavat, seinälle ripustettavat, sisä-tai ulkokäyttöön tarkoitetut ynnä muut. Ei yhtään lisää, nada, none, ingen, njet, pas, nicht. Ja piste.

Jokin siinä tavaran hamstraamisessa on, joka koukuttaa. Siinä kai, että voi ottaa esineen käteensä, tehdä päätöksen ja ostaa, viedä kotiinsa ja omistaa. Se hetkellinen ilo, kun on mahdollista saada jotain mitä haluaa.

Moni tavara on rakas edelleen eikä pätkääkään kaduta niiden hankkiminen. Mutta tästä eteenpäin keskityn nauttimaan näistä vanhoista hankinnoista. Vaihdan kotona asetelmia ja saatanpa kysyä lähipiiriltä kiinnostaisiko jotkut aarteeni heitä ja vastatessaan kyllä, saavat tavaran saman tien matkaansa. Tämä viimeinen vaatii hieman kypsyttelyä, sillä minun on myönnettävä, että tavarasta luopuminen on vaikeaa.

Tätä kirjoittaessani ostokieltoa on kulunut seitsemän päivää ja olo on helpottunut. Myönnän, että tänään hieman harmitti,  kun perinteinen ostosreissu hyvän ystäväni kanssa paikallisen pikku putiikin joulunjälkeiseen alemyyntiin peruuntui osaltani. Mutta tämän uuden ostokieltoni kannalta se oli hyvä asia. On nimittäin niin, että näin tuoretta kieltäytyjää houkutukset olisivat saattaneet koetella liian kovasti ja repsahdus näin alkutaipaleella olisi ollut harmillinen juttu.

Pidän teitä ajan tasalla asiasta, kuinka sisääntulemattoman tavaran määrä suhteessa uloslähtevään tasapainottaa ja parantaa kaappitilannetta.

Postasimme taannoin samoista aiheista:

Älä osta mitään (tarpeetonta) -vuosi

Älä osta mitään -vuosi loppui



Viinilasit, sarja I

Viinilasit, sarja II
Viinilaseja löytyy vielä sarjat III ja IV
ja meillä ei edes juurikaan juoda viiniä :D



Jouluisia kippoja




Kesäisiä kippoja


Vaaleita ja kirkkaita tuikkuja ja skooleja.

Tummasävyisiä tuikkuja ja skooleja. 

Kynttilöitä, joita en ole raaskinut polttaa (totta se on). Takana kaapissa lisää. Nyt lähtee kynttilät tulille.

Rautaromantiikkaa, pieni ja iso.

Tunnistatko itsessäsi samaa ostelun ja omistamisen iloa vai oletko jo kenties valaistunut asian suhteen? Mikä sitten on viisautta tässä asiassa. Kuka sitä kieltää ostelemasta, jos on tilaa ja tarvetta.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia tässäkin asiassa.


Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.                                 

2 kommenttia:

  1. Onpas sinulla kauniita esineitä. Minulla menee kausittain nämä sisustusjutut ja ostan kaiken kirpputorilta. Välillä olen aivan tohkeissani, välillä ei voi vähemmän kiinnostaa. Toinen tyttäreni sanoi, että meillä näyttää ihan kirpputorilta. Voi, kuinka oikeassa olikaan. Eli minulla ei ole mitään silmää sisustusratkaisuille. Mutta väliin innostusta sitäkin enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Lasten ja nuorten suusta kuulee totuuden 😊 Samat sanat on kuultu meillä. Minusta on mukavaa, kun on tavaroita siellä ja täällä ja vielä tuollakin, mutta nyt on raja ylitetty ja lisää ei hankita. Ihaillaan näitä entisiä vaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi!