Kauhea joulun viettomme alkaa jo...

...toukokuussa. Laulaa Juice Leskinen joululaulussaan Sika. (Tämän postauksen kauheus paljastuu vasta lopussa.)

Syyskuun lopussa tulee kauppoihin ensimmäiset joulusuklaat, piparitaikinat ja luumuhillot. Taisi tapahtua jo lokakuun puolella, kun lähikaupassa käydessäni havaitsin, että pakasteallas oli täynnä joulukinkkuja. Monta viikkoa sitten oli jo myynnissä tuoreita joulutorttujakin. Jouluahdistusta alkoi pukkaamaan. Toiset ovat jouluihmisiä, toiset eivät. Erikoisten Asiantuntijoidenkin kesken tässä on eroavaisuuksia. Toiselle joulu on tärkeä, toiselle ei niin tärkeä.

Meillä ei syödä jouluruokia etukäteen. Kotiin ei hankita mitään jouluruokia ennen kuin vasta jouluaattoillan ateriaa varten. Joululounaita yritetään välttää mahdollisimman pitkälle. Maistuuko ne jouluruoat enää jouluna, jos niitä on moneen kertaan syöty ennakkoon? 

Ja sitten kun se joulu vihdoin koittaa, yritämme optimoida ruoan määrän siten, että kaikki jouluruoka loppuisi tapaninpäivän iltana. Mitä vähemmän täytyy heittää roskiin, sen parempi. Viime vuonna taisi päätyä roskiin vain vähän rosollia ja joitain laatikon rippeitä. Kinkkua voi olla silloin vielä pieni murunen jäljellä, joka kuutioidaan ja pakastetaan tammikuun hernekeittoon.

Jokainen tekee joulunsa tietenkin tyylillään ja tarpeensa mukaan, mutta itseäni aina kauhistuttaa marketin kassajonossa ne valtavat kuormat ruokaa, mitä kärrykaupalla rahdataan joulun alla kaupoista ulos. Tuleeko niin monille koko suku jouluna syömään? Kaupat ovat nykyään auki joulunakin, jotta voi hakea täydennystä eikä kukaan pysty määräänsä enempää syömään. Tai ehkä pystyy, en minä tiedä. Yritän välttää kaikenlaisen ähkyn muodostumista.

Tämä äiti laittaa itse aika vähän sitä paljonlaulettua kystä kyllää. Laatikot hankin jostain myyjäisistä tai käytän useimmiten ”äitien tekemää”. Itse en laatikoista edes välitä, mutta muu perhe tykkää niistä. Kylmiä kaloja saa hyvin marketin palvelutiskiltä. Joskus olen tehnyt itse sienisalaatin tai ostan pienen purkin valmista. Sienisalaatissa sipulin ja suolan määrä on säädettävä hyvin tarkasti, eikä siitä saa tulla liian vetistä. Jälkkäriksi keitän luumukiisselin tai karpalokiisselin tai sekoittelen jonkinlaisen pappilan hätävaran tyylisen pöperön pipareista, rahkasta, kermasta ja appelsiinimarmeladista.

Kinkku paistetaan vasta jouluaattona. Se on siten aaton ilta-aterialla vastapaistettua ja vielä lämmintä. Aamulla pistetään perä uuniin ja kohta joulurauhan julistuksen jälkeen pois. Se on luuton juhlarulla. Kilohinta on ostettaessa kovempi kuin perinteisellä kokonaisella kinkulla, mutta eipä siitä menekään hukkaan juuri muuta kuin nahka. Lopputuloksena molempien kilohinta taitaa olla suunnilleen sama. Haukkuli saa aina maistiaiset ensimmäisenä. Se osaa sitä jo odottaa. Koiralle ei saa rasvaista ja suolaista kinkkua paljoa antaa, ettei se sairastu esimerkiksi haimatulehdukseen. Olisi syytä ihmisenkin vähän rajoittaa.

Jouluaattoaamuna on hyvää aikaa käydä vielä ruokaostoksilla. Viime vuonna paikallinen Citymarket myi kaikki loput joulusuklaat aattona puoleen hintaan. Tänä vuonna jätetään taas suklaaostokset aattoaamuun. Myös joulukoristeet ja kukat ovat aattona myynnissä puoleen hintaan tai jopa edullisemminkin. Nämä ovat todellisia arjen säästöjä.

Lehmänhermoinen sukulaismies, kolmen pienen lapsen isä, piti tapanaan lähteä lahjaostoksille vasta aattoaamuna. Eipähän päässeet kakarat yön hämärissä salaa etukäteen paketteja rapistelemaan. Niin kuin minä aina tein, kun tiesin missä lahjoja jemmattiin. Ja varmaan kaikki muutkin ovat sen tehneet.

Viime joulusta lähtien emme anna enää perheen kesken mitään tavaralahjoja. Vanhukset eivät hanki toisilleen mitään. Eli sekään ei päde tähän äitiin, että "hän lahjat antaa ja lahjat saa". Tyttäret ja vävyt saivat jo viime vuonna lahjaksi kotimaisia palveluja. Ei lisäänny tavaramäärä eikä täyty roskikset lahjapapereista ja lahjanaruista, joita ei energiajätteeseen saa laittaa. Raha jää silti kerryttämään oman maan bruttokansantuotetta. Kotimaisia palveluja saattaa sujahtaa pukinkonttiin tänäkin vuonna.

Erikoisten Asiantuntijoiden joulunvietto lähtee käyntiin perjantaina 20.12. klo 21. Menemme Nytten kanssa kuuntelemaan Vellamo-kuoron Kauheimpia joululauluja Lahden Pikkuteatterille. Niitä esitetään jo toisena vuonna peräkkäin ja sanat perustuvat Antti Holman teksteihin. Laulut ovat kuulemma todella kauheita, kuulin kampaajaltani, joka laulaa kuorossa. Valitettavasti molemmat konsertit ovat jo loppuunvarattuja, mutta mattimyöhäisiä lohdutan: lippuja voi saada vielä oveltakin, koska osa varatuista lipuista saattaa jäädä lunastamatta. 

Raportoimme tuosta konsertista sitten aikanaan tänne blogiin. Kunhan olemme pahimmasta kauhusta selviytyneet. Nytten kanssa olemme mustan huumorin, sarkasmin ja inhorealismin ystäviä, kuten olette varmaan jo huomanneet. Alussa mainittu Sika on aika kauhea joululaulu. Saapa nähdä, pistääkö Vellamo-kuoro ja Antti Holma vielä kauheammaksi.

Kuvat: Pixabay, Vellamo-kuoro

Kuvien ja tekstin luvaton kopiointi on kielletty.

Ei kaupallista yhteistyötä tekstissä tai kuvissa nähtävien tahojen ja Erikoisten asiantuntijoiden välillä