Pelastetaan vanhat jäärät ja kävyt

Kaikkien entisten hyvien aikojen ja muistojen kunniaksi olisi syytä perustaa Pelastetaan-teemalla ryhmä näiden kansallisaarteistamme ja muinaismuistoistamme löytyvien henkilöiden ja heidän perintönä jättämiensä toimintatapojen säilyttämiseksi.

Pelastetaan heidät ja nämä entisaikaiset tavat yhdessä.

Tunnistetaan lähipiiristämme nämä arvohenkilöt ja tunnustetaan tarpeen mukaan itse kuuluvamme heihin.

Vanhat jäärät, vanhat kävyt

He, jotka tietävät kaikesta kaiken ja tästä syystä ärsyttävät kanssaihmisiään, mutta joiden elämänkokemuksissa ja tavassa toimia on oma viisautensa. Se yksinkertainen ja ehkä jääräpäinenkin periksiantamattomuus. Sisukkuus, johon harvoin törmää nuoremmassa sukupolvessa. Kun rämmitään umpihangessa vastatuuleen saaliin perässä tai upottavalla suolla kohti salaisia lakkamaita. Kun tuli sytytetään tulipesään kahta kiveä yhteen hakkaamalla ja kekäleet sammutetaan paljain käsin. Kun pellot kynnetään käsipelillä ja perunat nostetaan urakalla ilman moottorivoimaa. Kun ei narista eikä marista, vaan ollaan tyytyväisiä siihen mitä on. Ei haikailla enempää kuin on tarvis ja annetaan pois vähästäänkin. Ei emmitä auttaa, mutta apua ei juuri pyydellä. Ruokapöydän ääreen mahtuu istumaan naapurikin, ja annetaan omasta, jos ei muuten riitä kaikille.

Ruuat syödään loppuun saakka, suurimmat homeet raapaistaan pois leipien pinnalta ja keittoa jatketaan vedellä ja petulla niin, että siitä riittää syömistä toista viikkoa. Suolaa vaan perään, niin säilyy hyvin. Leivänmurut säästetään korppujauhoiksi ja pullannysät paistetaan köyhiksi ritareiksi. Jos kävisi niin, että maito happamoituu, niin viiliksihän se tekeytyy ihan itse edestään. Vähän sokuria pintaan, niin avot ja jo vain. Kalat pyydetään itse. Soutuvene on tervattu ensi töiksi kevään koittaessa. Kalaverkot parsittu pyyntikuntoon, paulat tarkistettu ja silmät kiristetty. Nousee ahvenet, mutta särjetkin käyvät. Ei karsasteta haukeakaan, räkäkiiski vain joutaa takaisin, kun se ei kelpaa edes kissalle. Metsän antimia kerätään talven varalle ja hyödynnetään niin, että laarit on tyhjät kevään koittaessa. Ei tarvitse markettiin kantaa roposiaan, kun metsän saaliit osataan hyödyntää ja kuntokin pysyy kovana kuin sivutuotteena.

Lääkäriä ei tarvitse vaivata omilla vaivoilla, kun niitä ei ole tai ei ainakaan tunnusteta. Aamulla noustaan päivän touhuihin ja illalla mennään maate, oli keli tai kunto mikä tahansa. Kyllä se silloin unikin maittaa, kun on päivä vietetty puuhien parissa. Aamu aloitettu puurolla ja ilta päätetty ruisleivällä. Oman maan tuotteista saaduilla.

Kyllä ei ennen vanhaan tullut mikään ilmaiseksi, mutta tuliko siinä ohessa kylkiäisinä jotakin muuta? Ryhdikkyys, arvokkuus, oma-aloitteisuus, sinnikkyys, pitkäjänteisyys, suunnitelmallisuus. Omanarvon tunto aivan eri asioiden välityksellä kuin tämän päivän ihmiselle. Ei siihen tarvittu materiaa ja kultakelloa, kun voi katsella kättensä töitä ja aikaansaannoksiaan ylpeänä.

Ajat muuttuvat ja arvostukset. Mutta siitä huolimatta toivoisin, että tämän päivän ihminen löytäisi itselleen tai itsestään näitä muinaisia hyveitä tarpoessaan tavarapaljouden ja voitontavoittelun ja monenlaisen hyvinvoinnin keskellä etsien itseään ja paikkaansa maailmassa.

Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin luvaton kopiointi on kielletty.