Ensilumet ovat jo sataneet ja sulaneet pois pitkin Suomenmaata. Aina se ensilumi yllättää, vaikka kuinka tiedetään ensilumen vaihteluvälin olevan syyskuun lopulta jopa tammikuuhun saakka.Ensilumi ilahduttaa – siinä on aina jotakin niin nostalgista. Kun äiti huuteli keittiöstä, että tulkaas katsomaan. Isoja hiutaleita tai pikkuriikkisiä leijaili maahan sulaen saman tien pois. Aina yhtä ihanaa. Pulkat, sukset ja joulukalenterit esille. Parasta oli, kun aamulla herätessä maa oli peittynyt kauttaaltaan useamman sentin lumivaipan alle. Se kirkkaus, raikkaus, lumen tuoksu ja tumpusta maistettu villainen lumen maku.
Kaikki
eivät ilahdu ensilumesta, mitä ihmettelin lapsenakin. Mitäpä
sanoisitte ikuisesta ensilumesta näkökentässänne siinä
tapauksessa.
Nyt
kun olen saanut näköaistimuksilleni ”diagnoosin”, olen
ymmärtänyt, että olen elänyt koko elämäni katsellen ensilunta,
kaikkialla, mihin vain katsonkin.Vaaleat pinnat saavat osakseen
rankimman lumipyryn. Pinta väreilee ja elää, kuten tv-ruutu
aikanaan, kun ei tullut mitään ohjelmaa – pelkkää lumisadetta.
Pilvet väreilevät ja sininen taivas. Suurin osa vaaleista,
liikkumattomista pinnoista on tv:n lumisadetta, kesät talvet.
Lumisade
on normaali näkymäni ja kuvittelin aina, tai en edes ajatellut
asiaa, näkymät vain olivat sellaiset ja jälkikäteen ajateltuna,
olisin siis ajatellut, että kaikilla on samat lumipyryt
näkökentässään.
Kun
lumisadetta alkaa tarkkailemaan, sen huomaa, mutta kuten mainittu –
se on se normaali tila, eikä muusta ole ollut tietoa eikä
havaintoa
Ihan
ensimmäiseksi minulle tähän näköhäiriöön liittyvät oireet
ilmaantuivat pimeässä, silmät suljettuina näkyvät öljyläikkää
muistuttavat sykkivät kuviot. Kuin pisara öljyä olisi tiputettu
vesiläikkään ja se olisi samantien lähtenyt laajentumaan. Ja
uutta pisaraa perään. Muistan kuinka lapsena näitä
pisaraunisatuja oli hauska katsella. Ihmettelin, kun sisko ei niitä
nähnyt ja lohduttelin, että ”Varmaan sitten näet, kun kasvat
isommaksi”. Välillä läikkiä ei näkynyt, useimmiten ja edelleen
kyllä.
Aikuisiällä musteläikkien lisäksi näen pimeässä kaleidoskooppimaisia kuvioita, jotka myös muuttavat muotoaan. Ihan samalla lailla kuin oikeaa kaleidoskooppia katsottaessa. Näitä kuvioita näkyy pimeässä silmien ollessa aukikin. Ne ovat jotenkin kuin matematiikan tunnilla istuisi ja liitutaulu täyttyisi geometrisista kuvioista. Huimaa.
Kun nämä viimeksimainitut ilmaantuivat näkökenttääni aloin tutkia ilmiötä netistä. Muutamia erilaisia hakukriteereitä syöttämällä aloin päästä vihille, mistä tässä oikein on kyse.
Visual
Snow on edelleen huonosti tunnettu näköhäiriö, jossa henkilö
näkee kuin analogisen tv-ruudun lumisadetta tai kohinaa näkökentässään.
Valkoisten pintojen värinä on tavallinen oire. Pimeässä näkyvät
öljyläikät / revontulet ovat myös usein esiintyviä. Silmien
yleinen valonarkuus ja yhteys auralliseen migreeniin. Kirkkaat
pisteet, kipinöinti. Muitakin oireita saattaa esiintyä, mutta en
osaa niistä kertoa enempää, koska minulla ei niitä ole ollut.
Lisäksi Visual Snowhun saattaa liittyä muita oireita, jotka eivät
liity näköhäiriöön, kuten esimerkiksi korvien tinnitusta.
Kyseessä
on pysyvä tila, ei kohtaus, kuten esimerkiksi migreeni. Lumisade
seuraa kaikkialle minne menetkin, olivatpa silmät auki tai kiinni.
Sääennuste myös lupaa jatkoonkin pyryä, kirkkailla säillä vähän
kovempaa ja pimeällä tuhnuisempaa.
Aivoistahan se vika löytyi tähänkin vaivaan. Vuonna 2014 tutkimuksen tuloksena löytyi aivojen alue, josta Visual Snow -oireet ovat todennäköisesti lähtöisin. Aivojen alue on nimeltään lingual gyrus, joka on Visual Snow -henkilöllä pysyvästi kiihtyneessä tilassa ja aiheuttaa näitä näköhäiriöitä tai -aistimuksia. Eikä tästä tieteellisstä puolesta tämän enempää juuri ole kerrottavaa, koska tietoa ei juurikaan ole.
Oireita pahentavat stressi ja väsymys. Yölliset kuviot sykkivät kiihtyneen sydämen tahtiin. Säännöllinen unirytmi ja riittävä lepo, terveellinen ruokavalio ja itselle mukava liikunta tuntuvat auttavan tässäkin asiassa. Oireiden liiallinen tarkkailu tuntuu myös lisäävän oireita - vähän niinkuin muissakin vaivoissa. Olenkin alkanut ajatella, että tämä on enemmänkin ominaisuus eikä ainakaan mikään sairaus. Kaikkeen tottuu, tai toisaalta, näin on aina ollut.
Voit kurkata maailmaa Visual Snow -silmälaseilla oheisten linkkien kautta.
Aivoistahan se vika löytyi tähänkin vaivaan. Vuonna 2014 tutkimuksen tuloksena löytyi aivojen alue, josta Visual Snow -oireet ovat todennäköisesti lähtöisin. Aivojen alue on nimeltään lingual gyrus, joka on Visual Snow -henkilöllä pysyvästi kiihtyneessä tilassa ja aiheuttaa näitä näköhäiriöitä tai -aistimuksia. Eikä tästä tieteellisstä puolesta tämän enempää juuri ole kerrottavaa, koska tietoa ei juurikaan ole.
Oireita pahentavat stressi ja väsymys. Yölliset kuviot sykkivät kiihtyneen sydämen tahtiin. Säännöllinen unirytmi ja riittävä lepo, terveellinen ruokavalio ja itselle mukava liikunta tuntuvat auttavan tässäkin asiassa. Oireiden liiallinen tarkkailu tuntuu myös lisäävän oireita - vähän niinkuin muissakin vaivoissa. Olenkin alkanut ajatella, että tämä on enemmänkin ominaisuus eikä ainakaan mikään sairaus. Kaikkeen tottuu, tai toisaalta, näin on aina ollut.
Voit kurkata maailmaa Visual Snow -silmälaseilla oheisten linkkien kautta.
https://www.youtube.com/watch?v=Kw5eAyNWJqs
https://www.youtube.com/watch?v=T5w_OzS0PcY
https://www.youtube.com/watch?v=aN1DX1ir4Kk
Kuvat:
Pixabay
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!