Lokakuun tähtitaivas

Aurinko ja Mars

Aina on joku, joka iloitsee lokakuun pimeistä illoista. Ainakin tähtibongari. Ei tarvitse enää kukkua puolille öin, kun taivas pimenee monen mielestä jo aivan liian aikaisin. 

Lokakuun planeetta on Mars. Mars on oppositiossa 14.10. eli Aurinkoon nähden taivaalla juuri vastakkaisessa suunnassa. Mars nousee taivaalle Auringon laskiessa ja on korkeimmillaan etelässä puolenyön aikaan.  Marsin erottaa sen selvästi erottuvasta punertavasta väristä. 

Venus hallitsee lokakuussa aamutaivasta ja siirtyy lokakuun lopussa 22.10. Leijonan tähdistöstä Neitsyen tähdistöön.

 

Leijonan tähdistö vaanii taivaankannella tutun Otavan eteläpuolella. Kreikkalaisen tarun mukaan leijonaa suojasi sen maaginen turkki eikä sitä tästä syystä voinut tappaa. Leijona piinasi ihmisiä, kunnes myyttinen Herakles kaikki keinot koitettuaan lopulta käytti voimiaan ja kuristi leijonan kuoliaaksi paljain käsin. Leijona on yksi vanhimmista nimetyistä tähdistöistämme, sillä jo muinaiset syyrialaiset kutsuivat sitä tällä samalla nimellä.

Kun aamutkin pimenevät, voi heti herättyään ihailla etelätaivaalla Orionin tähdistöä ja tähtitaivaamme näennäisesti kirkkainta (oman Aurinkomme jälkeen) tähteä Siriusta, jonka välkehdintää voi ihailla tähden ollessa Maasta katsottuna lähes korkeimmillaan lokakuisina aamuina. Sirius on helppo tunnistaa juuri tuosta tuikinnastaan.

Lokakuussa Kuu on täysi kaksi kertaa. Ensimmäinen täysikuu on 2.10. ja toinen 31.10. Kuuhulluille annetaan siis täysikuuvaroitus, koska nyt on tiedossa tupla-annos saman kuukauden aikana.

Lokakuussa voi hyvällä tuurilla nähdä useitakin meteoreja eri parvista. Kuun alkupuoliskolla päivien 6. -10. välillä Draconideja, jotka näyttävät nimensä mukaisesti tulevan Lohikäärmeen tähdistön suunnalta. Lohikäärmeen tähdistön löytää pohjoistaivaalta Pienen Karhun ympäriltä. Orionidit-parvesta tähdenlentoja näkyy 2.10. - 7.11.välisenä aikana ja maksimi näyttää osuvan 20.-21.10. väliseen yöhön. Tauridien tähdenlentoja on näkynyt taivaalla jo syyskuun puolelta alkaen ja lennot jatkuvat joulukuulle asti. Tauridien tähdenlentoihin saattaa liittyä satunnaisesti kirkkaita tulipalloja.

Revontulia esiintyy usein syys- ja kevätpäivän tasauksen aikoihin ja todennäköisimmin noin klo 23:00 maissa ja jälkeen. Auringon 11 vuotta kestävä magneettinen jakso on ohittanut minimin ja Auringon magneettikenttä on voimistumassa. Tällöin revontulten todennäköisyys kasvaa, mutta eteläisen Suomen revontulien määrä on silti edelleen vähäinen. Pohjois-Suomessa revontulien määrään ei Auringon magneettisuuden aktivisuus vaikuta, vaan niitä näkyy siellä aina keskimäärin kolmena yönä neljästä. Eli viikon mittaisella Lapin reissulla näet todennäköisesti revontulia, kun muistat tähyillä taivasta. Mitä pohjoisemmaksi menet, todennäköisyys kasvaa ollen 100% Jäämeren rannikolla Pohjois-Norjassa.

Sunnuntaina 25.10. kellot siirretään normaali- eli talviaikaan eli tunti taaksepäin aamuyöllä klo 04:00. Seitsemän kuukautta kestänyt kesäaika päättyy. Saamme aamuun tunnin lisää uniaikaa, mikä tuntuu tulevan sopivaan aikaan ja tarpeeseen.

Lähteet: ursa.fi ja Alison Davies: Tähtitaivaan tarinoita

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat, Pixabay

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.