Uusinta Hesarin kuukausiliitettä selaillessani osui silmään luettelo elossa olevista suomalaisista kertovista uusista elämäkerroista. Kuluvana vuonna julkaistaan toistakymmentä elämäkertaa tunnetuista ja aktiivi-ikäisistä suomalaisista. Muun muassa Antti Tuisku 35v, Jari-Matti Latvala 35v ja Minna Kauppi 38v. Jo aikaisemmin julkaisseita ovat muun muassa Cheek 35v ja Jarkko Ruutu 40v. Miksi nämä vielä melkein keskenkasvuiset julkaisevat elämäkerran itsestään jo nyt? Ilmiön on aloittanut Teemu Selänne 44v vuonna 2014 julkaistulla Ari Mennanderin kirjoittamalla kirjalla Teemu.
Suurin osa (toivottavasti) heidän elämistään on vielä edessä päin, nuorimmilla melkein 2/3 osaa. Kuka tietää mitä kaikkea vielä saavatkaan aikaiseksi. No urheilijan kohdalla sen voi ajatella niin, että fysiikka ei enää parane ja parhaat vuodet urheilijana ovat jo takana päin. Uutta uraa voi silti syntyä vaikkapa oman lajin valmennuksen parissa tai vaikka jonkun toisen lajin. Aktiiviuransa lopettanut urheilija voi vaikka hakeutua opiskelemaan jotain kokonaan uutta ja tehdä vielä toisen uran kokonaan toisella elämänalueella. Elämäkerran kirjoittajaksi mieltäisin mieluummin henkilön, joka on saanut enimmäkseen jo kaiken ”valmiiksi”.
No tietenkin elämäkerran kirjoittamisella ja julkaisemisella on tarkoitus hankkia rahaa ja lisää julkisuutta, kun aikaisempi glamour alkaa hiipumaan. Ehkä nämä ihmiset saavat virtaa eniten juuri julkisuudessa olemisesta ja kirjan kirjoittaminen on jonkinlainen oljenkorsi. Tämä tulee mieleen ainakin Cheekin kohdalla. Toki kaikki edellä mainitut ovat tehneet upeita asioita elämässään, johon moni ei pysty. Poliitikkojen osalta kyse lienee näkyvyyden hankkimisesta vaaleja ajatellen. Keväällähän on kuitenkin "vain" kunnallisvaalit ja seuraavat eduskuntavaalit ovat vasta vuonna 2023
Mutta ketä kiinnostaa siltikään tarkemmin lukea esimerkiksi Jere Karalahden vaiheista? Eikös kaikki ole jo luettu kassajonossa iltapäivälehtien lööpeistä? Pitää varmaan karkaista itsensä odottelemaan Martina Aitolehden elämäkertaa. Tai Maisa Torpan. Johanna Tukiainen vielä siihen kolmanneksi.
Entäs Lauri Johansson? Kuka se edes on? Äkkivilkaisulla kirjan kanteen tulee mieleen, että jostakin heikommasta astiasta ja hänen paranemisprosessistaan lienee kyse. Ei mennyt pieleen: pikainen kuuklettaminen selvittää, että Johansson on vankilassa uskoon tullut kolmoismurhaaja. En välttämättä halua lukea kolmoismurhaajan elämäkertaa, enkä Antti Tuiskunkaan, vaikka onkin symppis kaveri. Hannes Hyvösestäkään en ole ikinä kuullut. Juuri tulleen tiedon mukaan (by Isäntä) hänkin on entinen jääkiekkoilija. Tämän ikäisten elämäkertureiden kirjoista puuttuu iän ja elämänkokemuksen mukanaan tuoma viisaus. Tosin voi se puuttua monelta iäkkäämmältäkin elämäkerturilta.
Elämäkerrat ja muu tosielämästä kertova kirjallisuus ja henkilökuvat ovat Erikoisten Asiantuntijoiden lempilukemistoja dekkareiden ja tietokirjojen ohella. Niitä on yhteensä luettu jokunen. Nyttellä on aina ollut tapana kirjoittaa muistiin lukemiensa kirjojen nimet, mutta itse en ole hoksannut sellaista tehdä, mikä on harmittanut jo pitkään. Turha sitä on enää aloittaakaan.
Yllä olevassa kuvassa näkyvistä kirjoista olen silti jo neljä varannut kirjastosta. Palataan niihin myöhemmissä postauksissa. Kirjaston jono on pitkä, joten ihan heti niitä ei luettavaksi saa. Jonotan myös kirjaa nimeltä Harva meistä on Frederik. Kyseinen taiteilija ei kuulu "feivoritteihini", mutta haluan silti ainakin selata kirjan nähdäkseni, onko se niin hirveä ja törkeä kuten on etukäteen mekkaloitu. Niinhän Loirinkin kirjasta mekkaloitiin, eikä se nyt niin ihmeellisen kauhea ollut.
Ohessa linkki pariin aikaisempaan postaukseemme, joissa olemme näköjään ihmetelleet samaa asiaa:
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/08/omaelamakerta.html
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/07/bloggaamisemme-lyhyt-historia-ja-sen.html
Kuva: Erikoiset asiantuntijat / Helsingin Sanomien kuukausiliite 11/2020
Lähde: Helsingin Sanomien kuukausiliite 11/2020
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuvien ja tekstin kopioiminnen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Nuo elämänkerrat jää minulta lukematta, koska he ovat julkkiksia, ja toiseks sen takia että heidän elämänsä on korkeintaan puolivälissä tai melkein, elämänkerta kirja pitää olla pitkän uran tehnyt ja esim. 80-85 vuotias, sillä on elämän kokemusta jo paljon ja elämän ohjeita annettavana,ja olisi se mielenkiintoisempikin, en käsitä miten jo 20-25 vuotiaasta voidaan kirjoittaa elämänkerta, julkkiksia riepotellaan lehdissä ja medioissa, ei voi välttyä etteikö jotain heidän elämästä tiedä, minua ei kiinnosta tippaakaan julkkisten elämä, kuka eronnut ja kenen kanssa nyt, eihän monikaan ole edes naimisissa, niin jo puhutaan erosta, tms.no onhan ihmisiä joita kiinnostaa kaikki juorulehdet, se on jokaisen oma asia, tuli vain nyt kommentoitua tästä aiheesta.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! No ihan samoin ajattelet asiasta kuin EAt. :) Ehkäpä tuo nuoriso-osasto kirjoittaa sitten toisen elämkerran, kun ehtivät elää vielä lisää. Minusta elämäkerta kirjoitetaan kylläkin vain yhden kerran.
PoistaAi niin Lauri Johansonin kirjan kyllä voisin lukea, tiedän kuka hän on ja mitä on tehnyt, nyt hänellä on uusi elämä, entinen on mennyttä.
VastaaPoistaKatri-helenalta tulee kirja myös, hän kun oli naapurin flikka pienessä maalaiskylässä, kirjassa voisi olla jotain sieltä maisemista kouluajoista, jossa opettajat oli kiusaajia, mutta hänen ura ei minua kiinnosta.
Kiitos kommentistasi! Katri-Helenan elämäkerta on sinulle varmaan mielenkiintoinen, kun olet samoilta kulmilta kotoisin. Siinä on varmasti tuttuja asioita. Noista edellä mainituista kirjoista varasin itselleni sitten sen Laten elämäkerran kirjastosta. Ja yhtä noista parhaillaan luen, kohta puolivälissä. Ja kirjoitan siitä sitten blogiin.
PoistaOn tosiaan outo ilmiö, että jo nuoret aikuiset julkaisevat elämänkerran. Mutta kuka estää. Kuten kirjoitit tällä haetaan julkisuutta sen hiipuessa. Itse en ole tullut lukeneeksi elämänkertoja, paitsi Sylvia Plathin, koska rakastan hänen runojaan. Voisin harkita nyt oikeiden elämänkertojen lukemista. Varmasti mukavaa ja avartavaa puuhaa. Minuakin harmittaa, etten ole kirjoittanut lukemiani kirjoja muistiin.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Harkitse ihmeessä elämäkertojen lukemista. Joskus tai aika useinkin joutuu yllättymään ja muuttamaan käsityksiään tai luulojaan ihmisestä josta kirja kertoo. Joskus aikaisemmin olemme postanneet aiheesta ja mainittiinkin siinä yhteydessä omista suosikeistamme. Tuolla ylempänä onkin linkki siihen postaukseen. Olen lukenut myös Adolf Hitleristä ja Eva Braunista kertovat kirjat. Aikamoisia tarinoita nekin.
PoistaKetä kiinnostaa jonku nobodyn elämä. Pitää keskittää voimavarat omaan elämään eikä mihinkään toisen elämän tankkaamiseen.eri juttu on noi jotakin merkittävää aikaan saaneet.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Ihan samaa mieltä. Ehkä niillä nobodyilläkin on fanittajansa, jotka heidän kirjojaan lukevat. En jaksaisi myöskään nähdä sitä vaivaa, että lukisin.
Poista