https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/10/olen-suomalainen.html
Hyvä arvostelu elokuvasta löytyy myös Mustaa valkoisella - nimisestä blogista Kari Naskisen kirjoittamana.
http://naskinen.blogspot.com/2019/09/kuva-kari-tapiosta-ei-voi-olla-oikea.html
Yhdyn mielipiteessäni molempiin edellisiin. Mielestäni elokuvassa oli liikaa viinalla läträystä ja liian vähän musiikkia. Muutakin olisi voinut soittaa kuin Olen suomalainen ja Myrskyn jälkeen. Niitäkään ei varmaan kuultu kokonaan.
Viinan läträystä mahtoi oikeassa elämässä olla enemmänkin, kuten Nyttekin totesi, mutta täytyi siihen elämään mahtua raakaa työntekoakin, koska Kari Tapio on kuitenkin yksi parhaiten menestyneistä viihdetaiteilijoista Suomessa. Mutta elokuvantekijäthän näyttävät sitä mitä kansa tahtoo nähdä: toisen mokaamista ja epäonnistumista. Senkö vuoksi, että siihen on helpompi samaistua kuin onneen ja menestykseen? Eihän tämä toki mikään dokumentti Kari Tapiosta ollut. Enemmän olisi silti voinut näyttää päähenkilön kehittymistä ja kasvua laulajana ja esiintyjänä.
Pääosien näyttelijävalinnat eivät olisi voineet enää paremmin onnistua. Matti Ristinen näytti hetkittäin melkein enemmän Kari Tapiolta kuin Kari Tapio itse. Tiina Lymi on juuri oikeanlainen topakkana Pia-vaimona. Elokuvan lopussa oli Tiina Lymistä saatu varttuneempi daami varsin onnistuneesti. Kari Tapio taas näytti vähän liian vanhalta. Onneksi päähenkilö itsekin ymmärsi sen, ettei ilman Piaa hänestä olisi tullut sitä mikä hänestä lopulta tuli. Eikä myöskään ilman heidän kolmea poikaansa.
Kilpailu viihdemaailmassa on raakaa ja julmaa. Sekä Fredi että varsinkin Iso-D veivät ilmeisesti Kari Tapiolta biisejä nenän edestä, mutta siitä ei voi yksin heitä syyttää, vaan ennemminkin kyseistä levy-yhtiötä ja sen bisnesvainua. Tämä ilmeisesti "kostettiin" heille nyt elokuvassa, kuten Nyttekin arveli. Fredistä ja Dannysta oli tehty hauskat karikatyyrimäiset hahmot, joiden onnistumisesta voi olla montaa mieltä.
Elokuvan alkupuolella nuori Kari Jalkanen tapasi Tapio Rautavaaran, joka neuvoi nuorta tähden alkua, että laulussa pitää aina olla tarina, jolla on alku ja loppu. Tällä elokuvallakin oli alku ja loppu.
Sen sijaan aikaisemmin nähdyssä Juicesta kertovassa vastaavanlaisessa elokuvassa ei ollut ainakaan loppua. Se päättyi ikäänkuin kesken kaiken. Siinä ei kerrottu eikä näytetty mitään Juicen myöhemmistä vaiheista eikä esimerkiksi hänen leskestään Tarjasta. Voihan olla, että Tarja on kieltänyt/kieltäytynyt. Yhteistä molemmille oli viinan kanssa läträäminen ja musiikin vähyys. Muutenkin Juice-elokuva oli huonommin toteutettu ja amatöörimäisempi kuin Olen suomalainen-elokuva.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä postauksessa mainittujen tahojen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!