lauantai 3. heinäkuuta 2021

Akselin ja Elinan hääfarssi

 

Antto Terraksen kirjoittama komedia Akselin ja Elinan hääfarssi


Mieleeni tulvahtaa ajatus ja muisto. Ajatus siitä, että kuunnelmathan ovat iankaiken vanha ja toimiva juttu. Kaikkine ääniefekteineen ja lisukkeineen...miten nostalginen juttu tämä kuuntelukokemus onkaan.

Muistan kuinka kesälomilla sadepäivän sattuessa pötköttelimme torkkupeittojen alla radiota kuunnellen ja mikä onni olikaan, jos sattumoisin osui radiokuunnelma kohdalle. Kunpa tämä taiteenlaji elpyisi äänikirjojen oheen. Vai onko se koskaan kuollutkaan. Ne ovat ehkä vain menneet itseltä ohi, kun on niin paljon kaikkea viihdykettä tarjolla.

Mieleeni nousee myös lämpöisistä melkein kaikkein lämpöisin muisto omista häistämme. Ne olivat yllätyshäät kuopuksen ristiäisten yhteydessä. Meistä tuli toistemme elämän valot ihan virallisestikin. Uko lauloi minulle alttarilla Akselin ja Elinan häävalssin papin säestäessä kitaralla. Sen saman kappaleen, jonka tahtiin olisimme tanssineet toisenlaisissa häissä. Laulun tarina osuu niin hyvin meidän tarinaamme, että se piti saada mukaan tavalla tai toisella.

Mutta takaisin tähän komediakuunnelmaan taikka nykyaikaisemmin sanottuna audiokomediaan. Tarina on kuin paraskin kesäteatteriesitys. Hupaisat henkilöhahmot, joita on riittävästi ja jotka kaikki ovat tavalla tai toisella outoja tai oudon hauskoja. Polttarit, häät, häämatka ja lisukkeena morsiamen ja sulhasen menneisyys sekä molempien sukulaiset ja erikoiset ystävät. Tilanteet, joissa toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä huvittavat kuulijaa, joka tietää asioiden oikean laidan. Anoppia sätitään oikein huolella, mikä jaksaa aina naurattaa. Plussaa ovat myös useat ääninäyttelijät, joista kukin esittää vielä montaa roolia. 

Kuunnelman pituus on reilu neljä tuntia ja kuuntelin kokonaisuuden noin neljällä kuuntelukerralla eli tunnin kerrallaan. Enempää ei olisi tätä hupailua jaksanutkaan kuunnella. Niinkuin tiedetään, ei makeaa mahan täydeltä, tai tulee övereistä yökötys. 

Kivaa kesään sopivaa viihdettä ja hauskoja yhtymäkohtia omaan tai naapurin elämään löytyi pilvin pimein. Tämä sopii hyvin kuunneltavaksi jonkun tylsän ja pakollisen homman oheen. Tai yhtä hyvin mukavankin.


Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

2 kommenttia:

  1. Varmasti hupaisaa kuunneltavaa. Itse en kuuntele äänikirjoja tai kuunnelmia. Kuunnelmia kuunneltiin minun lapsuudessa. Meidän hälisevä joukko hiljeni joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Minä aloitin kirjojen kuuntelun noin puolitoista vuotta sitten. Alku oli hankalaa enkä ensin tykännytkään. Mutta nykyisin minulla on aina menossa yhtäaikaisesti sekä luettava että kuunneltava kirja. Iltaisin ennen nukkumaan menoa luen kirjaa ja jotain puuhatessani kuuntelen. Niinkuin tänäänkin maalatessani kuuntelin. Lenkkeillessä en kuuntele, silloin haluan kuulla "tajunnan virtaa" tai linnun laulua.

      Poista

Kiitos kommentistasi!