Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta. Kyseessä on tämän vuoden Finlandia-voittajan vuonna 2015 kirjoittama teos, joka Hävitys-nimisen, palkitun kirjan siivellä on paremmin päässyt päivänvaloon.
Sivuja kirjassa on 476 ja kuuntelurupeama kestää noin 15 tuntia.
Hävityksestä postasinkin jo aikaisemmin tänne blogiin. Jo nimenkin perusteella voi päätellä, että tässä kirjassa kerrotaan juuri siitä. Ja matematiikasta. Minun mielestäni aika tyhjänpäiväistä hölynpölyä, eikä kirjan ”clou” auennut ainakaan sen 36 prosentin aikana, minkä ehdin kirjasta kuunnella.
Lukija oli Krista Kosonen, joka oli lukijana vähemmän lakoninen kuin se Hävityksen lukija. Kosonen selviytyi urakasta ihan hyvin, ainakin siihen 36 prosenttiin saakka, jolloin lopetin kuuntelun ja päätin käyttää aikani johonkin mielenkiintoisempaan kuunteluun.
Storyteliltä lainasin tämän tekstin:
” Saksaan asettunut suomalaismatemaatikko Erika on vältellyt koko elämänsä pimeyttä, järjettömyyttä, kosteutta ja kuvottavaa hajua. Sitten pahin tapahtuu, ja Erikan on paettava kotimaahansa. Samoihin aikoihin Suomenlahdella öljytankkeri valuttaa sisältönsä mereen. Varsinainen katastrofi syntyy kuitenkin siellä, missä laivat kuljettavat lastinsa luotettavasti perille.
Iida Rauma kirjoittaa kriisiytyvästä elämäntavastamme ja rajoihinsa törmäävästä järjestä. Lajikadon, lämpenevän ilmaston ja yleisen epävakauden maailmassa on kysyttävä, mikä ajattelussamme on johtanut meidät tähän.
Seksistä ja matematiikasta on loistelias romaani kummituksista ja ihmisistä, unihalvauksista ja rytmihäiriöistä ja peruttamattomista virheistä. Se on romaani Erikan pissahädästä ja seksuaalisesta halusta. Järki kiskoo meitä tuhoon, rakkaus ei voita kaikkea, ja rappukäytävässä odottaa se, jonka kaikista vähiten haluaisit kohdata.”
Siinä se lyhyesti. Kovin viiltävään analyysiin ja veretseisauttavaan lukukokemukseen teos ei yllä. Finlandian voittanut teos pisti siinä paremmaksi. Sitä mietin, mikä vimma on nykyään kirjoittaa homoseksuaalisuudesta. Molemmissa edellä mainituissa kirjoissa se on paikoitellen esillä. Luultavasti myös Rauman esikoisteoksessa, jonka vielä ajattelin kuunnella.
Onko niin, että aihe ”myy” juuri nyt parhaiten. Ja sen ansiostako Hävitys sai Finlandiansa?
Kuulostaa ajankohtaiselta ja kiinnostavalta. Jospa itsekin palaisin taas äänikirjojen pariin uuden vuoden kunniaksi.
VastaaPoistaHomoseksuaalisuudesta ei ole kovin paljoa aikaisemmin kirjoitettu ainakaan siten, ettei se olisi kyseisen hahmon kohdalla ns. ainoa määrittävä tekijä. Edelleenkin suurimmassa osassa kirjoista suhteet ovat heteroiden välisiä, eikä sitä missään ihmetellä, koska se on normi. Samalla tavalla halutaan nyt esittää myös muiden väliset suhteet ja myös muita suhdemuotoja normaaleina asioina.
VastaaPoistaEi toisaalta ihme, se homoudesta kirjoittaminen, homoushan oli Suomessakin rikos vuoteen 1971. Onneksi ei enää, mutta aivan sairastahan se tuomitseminen on ollut ja on yhäkin. "Vitun homo"on yhä haukkumasana.
VastaaPoistaItseä ei kiinnosta pätkääkään kenenkään suuntautuneisuus. Tosin olen sitä mieltä, että olisi monipuolisinta olla bi.
Ja kaksinaismoralismista kertoo mm se, että nää urhot, jotka niin naureskelevat homomiehille, niin samaan aikaan anaaliseksi naisen kanssa kiinnostaa kovin. "PIENi ristiriita, vai mitä??
No ristiriitaa löytyy! Ei kiinnosta myöskään minua kenenkään suuntautuneisuus niin kauan, kun ei se vaikuta mihinkään muuhun toimintaan. Ja niin kauan, kun minun ei tarvitse osallistua käytännön toimiin. :) Ristiriitaa löytyy siitäkin, että monesti nämä valtavirrasta erottuvat nostavat itse itsensä värikkäästi tikun nokkaan ja sitten itketään, kuinka heitä tuijotetaan ja paheksutaan. Jos haluaa sulautua joukkoon, niin pitääkö siitä asiasta tehdä niin jumalattoman suuri numero?
PoistaJoo, sekin on erikoista, että ensin haluaa herättää huomiota ja sitten suuttuu huomiosta. Vähän sama kuin tatuoisi naamansa ja ällistelisi sitten, että tuijotetaan.
PoistaSitä just tarkoitin, ettei kauheesti kiinnosta kenenkään seksielämä. Ei homous eikä lesbous eikä sekään, oliko naapurin Marjatalla seksielämää viimeksi 1996 vai 1997.
Mut en malta olla lisäämättä, että karseaa on sekin, kun Päivi Räsäset tekevät ulostuloa raamattu kourassa ja kertovat että homous on sairaus ja parannettavissa.