Lauantaisin (lähes koko tulevan viikon) ruokaostoksilla käydessä pitää ihmetellä sitä tavaran paljoutta ja valikoimien sekä lajitelmien runsautta mikä lähikaupassa on. Lähikauppa meillä on kilometrin päässä oleva Prisma, ei siis mikään kioski.
Koronan aikana tuli totuteltua paremmin siihen, että ostaa kerralla enemmän ja varastoon, niin ei tarvitse rampata jokaista leipäpalaa erikseen hakemassa. Tämä käytäntö on jäänyt päälle ja hyvä niin. Välillä on viikkoja, ettei tarvitse tai ei tarvitsisi välttämättä käydä kaupassa keskellä viikkoa ollenkaan.
Tasan ei mene nallekarkit eikä ihan joka asiassa pidäkään mennä. Sitä vaan mietin tänäänkin, että miksi meillä täällä on jotain vessapaperiakin noin viittätoista eri laatua. On luonnonystävän ja lampaanystävän ja oravanystävän ja hylsytöntä ja hylsyllistä ja kuviollista ja mietelauseilla varustettua.
Viisainta olisi, että yleensäkin vessapaperia tehtäisiin vain kierrätetystä paperista. Sitä hylsyä siellä sisällä ei tarvita mihinkään. Turhaa materiaalin haaskausta sekin. Ostan aina hylsytöntä paperia, mutta en ole vielä nähnyt kuin yhtä merkkiä. Ja se ei ainakaan näytä kierrätyspaperista tehdyltä.
Laajoilla matkoillani (oikeasti lähinnä vain Euroopassa, tämä on perheen sisäpiirihuumoria) olen havainnut senkin, että missään ei ole niin laajaa valikoimaa suklaata ja muita karkkeja kuin Suomessa. Turistimatkoilla pyritään käymään paikallisissa ruokakaupoissa katsomassa mitä siellä myydään ja ostamassa mahdollisia tuliaisia. Karkkia on kaupoissa tosi vähän. Varsinkin Italiassa. Siellä paikallisetkin vetää posket lommolla sitä gelatinoa, mikä onkin paikanpäällä tosi hyvää. Suomalaiset kopiot ei vedä sille vertoja, vaikka yritys on kova.
Sitäkin ihmettelen, että miksei porukka rynnännyt hamstraamaan vessapaperia, kun kuljetusalan lakon alkamisesta kerrottiin? Joko aletaan tottua siihen, että ei se tavara ihan heti kaupasta lopu? Ja jos loppuisikin, minusta ensimmäinen hamstrattava asia ei ole vessapaperi.
Ja niistä nallekarkeista vielä. Euroopassa käydään sotaa, ihmiset menettävät läheisiään, terveyttään, kotejaan ja kaikkea mitä omistavat. Joillekin jää vain ne vaatteet, mitä sattuu päällä olemaan, kun pommi jysähtää. Toivottavasti me vältymme samalta kohtalolta. Mutta mikäänhän ei ole varmaa.
Nyt olisi syytä jokaisen auttaa siinä missä kykenee. En itse lahjoita rahaa, koska sille on niin monta muuta ottajaa, huijaria ja välistävetäjää. Ihan samalla periaatteella en anna rahaa kadulla istuvalle kerjäläiselle Suomessa, joka todellisuudessa on ihmiskaupan uhri. Mieluummin haen hänelle vaikka hampurilaisaterian läheisestä hampparibaarista.
Barbaariselta hyökkäykseltä suojautuvalle kansalle voi lähettää tavaraa heidän toivomustensa ja tarpeidensa mukaisesti. Luotettavia kanavia on, kun vaan jaksaa etsiä.
Kuvat: Pixabay
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Täällä missä asun, niin on cittari ,prisma, lidi ja tokmanni lähes vierekkäin,
VastaaPoistavaikka edellä mainituissa isoissa kaupoissa on ruokatavaraa paljon,
niin tokmanni myös myy ruokaa, on liha ja kala tiski, hedelmät ja vihannekset, leivät, keksit, karkit, pullat, niin ylijäämää tulee, iltaisin on 50-60% alennuksella, kaikki ei tosin mene kaupaksi alennettunakaan, mihin ruoka menee?, yhden päivän vanha safka ei ole kelvotonta, köyhyyden rajalla elävät ihmiset ottaisivat mielellään ne päivän vanhat ruuat, mutta ilmaisiksi ei anneta.
Ruokakassi ja EU ruoka operaatioita ei ole joka kaupungissa, pienemmissä kaupungeissa ainakaan.
Näitä tuhlailun vuosia on jo aika paljon, vasta sitten kun on pakko tai liian myöhä, saatetaan hiukan tehdä egologisia tekoja, vähentää muovia, mutta ei paljon, esim.jauheliha ynm.on vielä muovirasioissa,
kertakäyttö mukit
voisi korvata kierrätettävällä pahvilla, pikaruokapaikat etenkin,
kaikki muovi ei ole kierrätettävää, eikä kaikista metallitölkeistä saa panttia, niitä lojuu teitten varsilla, sellaisia ei kukaan kerää.
Kierrätys ei vieläkään ole kaikille itsensä selvyys, niin menee sekajätteisiin sinne kuulumatonta, kuten muovi ja metalli.
Sitten sähkönsäästö, ulko urheilu kentillä palaa öisinkin täydet valot, katuvalot palaa pikkutunneille syrjäisillä seuduilla, mainosvaloja liikaa ikkunoissa, liiketunnisteet olisi säästö, ja hälytykset riittäisivät.
Vanhempia ihmisiä ihmetyttää tämä tuhlailu, jotka on eläneet sota ajan,
kahvi ja sokeri oli kortilla, kaupoissa ei ollut oikein mitään 40 luvun lopulla, ei vielä 60 luvullakaan, ehkä isoissa kaupungeissa vähän enempi.
Kyllä suomalaiset ovat kovia auttamaan ulkomaille asti,
rahaa ja rikkautta löytyy, jotka ansaitsee hyvin, ja onhan tämä lottovoittajien maa, joku voittaa miljoonia melkein joka viikko, joku 40 miljoonaa. Lottovoitto on myös syntyä suomeen melkein onnellisten ihmisten maahan.