sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Kevät koittaa aina


Lähdettiin Nuuskijan kanssa aamulenkille luonnonsuojelualueelle. Kyllä on maa vielä kovin ruskeanharmaa.

 

Lenkkimme alkaa kapuamisella korkealle harjun päälle pitkin kiemurtelevia polkuja. Huilataan vähän välillä.



Valkovuokkomättäitä on siellä, täällä ja tuolla. Niitä on niin paljon, että voin tunnistaa ilmassa niiden tuoksun.



Joku on käynyt koputtelemassa kerran jos toisenkin.



Kaunis vanha kelo.



Luonnon taidetta.



Oksan paikalla on nyt kolo.



Kelo kurottelee kohti korkeuksia.




Harjun laella kuulostellaan lintuja. Peipposia ja muita pikkuystäviä on joka puolella. Kuuluu liverrystä, viserrystä, solinaa ja koputusta. Loilotusta, pulputusta, piipitystä ja vihellystä.




Harjulta laskeutuminen on paljon vaikeampaa kuin sinne nouseminen.





Nuuskija lähtisi vielä toiselle kierrokselle. Se ei kyllästy koskaan metsälenkkeihin. Enkä minäkään.



Kirjoittelin aiemmin kuun alkupuolella tuntojani huhtikuusta: 


Mielestäni marraskuun pimeä voittaa huhtikuun valon. Nyt kun huhtikuu lähestyy loppuaan, huokaisen jo helpotuksesta. Pahin on jo takana ja tästä eteenpäin kevät on yhtä riemua ja koko ajan vain paranee.


Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

4 kommenttia:

  1. Maisemat kuvissa, kelopuut näyttävät samanlaiselta kuin täällä kurjenrahkan luonnonsuojelu alueella, maisemat on vielä ankeita, lähes värittömiä, jotain väriä kuitenkin löytyy kuten pajunkissat on nyt keltaisenaan, leskenledet myös, linnunpöntöt 6kpl.on paikoillaan, ja olen huomannut että porukkaa alkaa katsella aukosta onko se tyhjä, pöntöt saa jäädä puihin, linnuthan itse putsaa ne kun tulevat etelän matkaltaan suomeen, yritinkin auttaa vähän niitä, laitoin ransun silkkikarvoja pönttöön, niin ne oli heitetty ulos.
    Oravia pihapiirissä on ollut reilun 10v. ajan, niitä on aina ollut 3kpl.,välillä poikasia, onneksi on käpyjä, ja taitavat syödä räksän muniakin, niillä on iso reviiri ala, vaikka viihtyvätkin pihapiireissä.
    Haikeus jää, kun täällä on niin monenlaista eläintä ja lintuja nähnyt.
    En muista olenko kertonut metsäkauriista ? lähettyvillä oli 2 kauriin kolari, tuo kauris oli loukkaantunut (jalka poikki), ja hakeutui ihmis-asumuksen lähelle makaamaan, ikäänkuin pyytäen apua itselleen, eli meille, niin riistamies hoiti sen, ja kertoi myöhemmin että kauris oli sokea ja sairas, huomasin sen kun menin sen lähelle, se ei nähnyt minua, tuli valtava sääli, pyysin itselle sen kauniit sarvet,
    niin ne on nyt vielä käytävän seinällä.
    Hyvää alkavaa viikkoa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Tämä huhtikuu on vähän ristiriitaista aikaa. Kun toisaalta on "kevättä rinnassa", mutta luonto on vielä niin väritön, aika tunkkainenkin. Nyt tätä kirjoittaessani on ollut oikein harmaa päivä, satanut räntää ja on tuulista - melko ankeaa!
      Oi joi tuo kauriskolari ja miten se kauris raahautui teidän pihallenne ikäänkuin apua hakemaan. Ja sitähän se sitten saikin. Me ajoimme itse kauriin kanssa kolarin muutama viikko sitten ja suurin hätä tuli kauriista, vaikka autokin meni korjauskuntoon. Kauriit ovat niin paljon lisääntyneet ja ne pomppaavat eteen niin nopeasti. Luin jostain, että Suomessa tapahtui viime vuonna 8000 kauriskolaria - ja se on todella paljon.
      Hyvää alkavaa viikkoa myös sinulle!

      Poista
  2. Varmasti kiva asua luonnonsuojelualueen lähellä. Oli upeita keloja. Minullekin huhtikuu on ikävä ja rumakin kuukausi. Kirkas aurinko paljastaa kaiken ruman ja elottoman. Tosiaan jopa marraskuu voittaa sen. On todella ihanaa, että kohta on toukokuu ja sitten kesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Olen kyllä hurjan tyytyväinen asuinympäristöön. Puistomainen kaupunginosa, jossa vielä tuo luonnonsuojelualue. Lintubongaukseenkin mainio paikka. Siellä asustelee kuulemma pohjantikka, joka puuttuu listaltani - toivottavasti ei kauan.
      Onneksi pian vihertää ja päästään toukokuun puolelle ja kohta on kesä! ☀️

      Poista

Kiitos kommentistasi!