Mikä ihana viisaus otsikon lauseeseen sisältyykään.
Löysin tekstin aikanaan jääkaappimagneetista, jonka ostin ja joka on ja pysyy paikallaan muistuttamassa, että meillä on mahdollisuus päättää miten suhtaudumme asioihin.
Lakeja, asetuksia ja sovittuja sääntöjä sekä annettuja lupauksia meidän tulee noudattaa. Mutta muuten voi nyöriä löysentää ja pipon kireyttä venyttää. Unohdetaan musta-valkoinen ajattelu ja annetaan joko taille mahdollisuus. Se helpottaa!
On asioita, joita pidetään tosina, väitetään tosiksi ja uskotaan tosiksi. Keskityn tässä pohdissani kristittyjen jumalaan. Joka on olemassa uskomme varassa, koska tieteellistä, varmaa todistusta hänestä ei ole. Näin ajattelen.
Meillä ihmisillä on käsityksiä maailmankaikkeuden synnystä. On ollut iät ja ajat ja totuus muuttuu koko ajan tiedon lisääntyessä. Meidän tavallisten ihmisten on helppo hyväksyä muuttuva tieto tieteenaloilla, koska niitä voidaan todistaa. Jumalakäsitystä pidetään muuttumattomana ja siihen kajoamista paheksuttavana. Niin, pysyvä on hyvä ja turvallinen, mutta onko se käsitys edes tosi? Haittaako, jos se ei ole tosi? Olen jo jonkin aikaa kallistunut uskomaan, että uskonnot ja jumalat ovat syntyneet ihmisen tarpeeseen noudattaa sääntöjä. Lait ja asetukset omiin tarpeisiin ja uskonnot omiinsa. En silti sano varmaa eitä jumalallekaan, koska en tiedä. En vain usko, ehkä.
Olen kallistunut ajatukseen, että se mitä jumalaksi kutsutaan, on meissä kaikissa. Se kokonaisuus, joka moraalista ja opituista ja annetuista asioista muodostuu. Käsitys hyvästä ja pahasta. Miten kohtelememme muita ihmisiä ja itseämme. Miten toimimme. Miten ylipäätään elämme. Mikä ohjaa toimiamme.
Tämä ajatus on minulle paljon enemmän järkeenkäypä, kuin yksi jumala, koska uskontoja ja jumalia on kuitenkin uskojemme mukaisesti useita. Mikä niistä on se oikea, omammeko vain? Jos taas jumala on olemassa, miksei monta jumalaa?
Ihmisen aivot ovat perusrakenteeltaan kaikilla ihmisillä koko lailla samanlaiset. Syntyessämme mielemme on vapaa ja puhtoinen. Syntymähetkestä eteenpäin meidän mieltämme ja aivoituksiamme täytetään kielellä, sanoilla, lauseilla, säännöillä, ohjeilla, määräyksillä, uskomuksilla, kansanperimällä, tarinoilla, historialla, tavoilla, menetelmillä, totuuksilla, valheilla, tieteellä, taiteella, jumalalla. Onko näistä edellä mainituista joku, joka ei kuulu joukkoon? Moni saattaa vastata jumalan.
Miksi ihmisen pitää suhtautua niin jyrkästi uskonasiaan. Miksi pitää vastata kyllä tai ei kysymykseen, uskotko jumalaan. Itse vastasin ennen hanakammin, että uskon, nykyisin vastaan mieluummin, että ehkä en. En voi kieltääkään, kun en tiedä.
Ihminen, uskoessaan orjallisesti totuutena pitämäänsä asiaan, sulkee muiden mahdollisuuksien ovia ja kapeuttaa katsontokantaansa. Se on oppivan ja tutkivan, oivaltavan ja muutoksille valmiin ihmismielen vastaista.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Minä olen miettinyt monesti, että miksi jumalaan uskominen on niin monille niin tulenarka aihe. Samalla nämä jumalankieltäjät uskovat itse joulupukkiin, hammaskeijuun, horoskooppiin, anoppiin, opettajaan tai äitiin. Tai koputtavat puuta tai sylkevät olan yli mustan kissan juostessa tien yli. Minä uskon vain siihen mihin haluan uskoa ja annan kaikille muillekin saman valtuuden. Minulla on siihen valta.
VastaaPoistaKiva kirjoitus ja kiva kuulla mielipiteesi arasta aiheesta!
Kiitos kommentistasi! Tärkeää onkin juuri tuo, että uskoo itse miten parhaaksi kokee ja sallii kaikille muille saman vapauden! Usko on eri asia kuin tieteellisesti todistettu - ja siitäkin kai, voi olla eri mieltä. Omaan mielipiteeseenkin on oikeus.
PoistaMielenkiintoinen aihe, jota olen itsekin pohtinut. Usko on uskoa ja tieto tietoa. Ne toimivat eri tasoilla. Kun uskoo, tekee todeksi sen, mihin uskoo, vaikka se olisikin sitten mielen totuus.Miten ateisti voi ehdottomasti kieltää sen, mitä hänen mielestä ei ole olemassakaan. Monissa uskonnoissa on pääajatuksena suunnilleen tämä"Tee toisille sitä, mitä itse tahtoisit heidän tekevän sinulle". Kaikissa uskonnoissa - paitsi alkuperäisessä hinajana-buddhalaisuudessa - uskotaan supranormaaliin. En ajattele, että uskonto olisi syntynyt sääntöjen tarpeesta. Uskontotieteessä on monia teorioita uskonnon synnystä. Muun muassa: "Ihmisen hauta on jumalten kehto". Uskonto olisi syntyisin manismista, vainajien palvonnasta. Animismin mukaan uskonto on syntynyt luonnon jumalallistamisesta.
VastaaPoistaOlen eri mieltä kuin sinä siitä, että syntyessämme olisimme tabula rasa, tyhjä taulu. Onhan meissä geenit ja perinnöllisyys, jotka osaltaan vaikuttavat elämän kulkuun. Ne ovat alttius. Kivaa tiistai iltaa sinulle!
Kiitos kommentistasi! Ihanaa pohdintaa! Tämä on mielenkiintoinen aihe, josta voi ja saa olla montaa mieltä. Ateistikin, mielestäni uskoo, siihen, että jumalaa ei ole. Usko se on sekin, eikä totuus, kuten sinäkin mainitsit. Ajattelen myös, että ihmisellä on tarve saada selittää kaikki. Maailmankaikkeuden synty esimerkiksi. Nykysin tiedämme enemmän sen synnyn tieteellisistä faktoista ja teorioista. Kun emme vielä tienneet, se oli "kätevää" selittää jumalan luomaksi. En silti edelleenkän halua kieltää jumalan olemassa oloa, koska siitä ei ole esittää varmaa tietoa. Enkä muutenkaan! Ei näiden tarvitse olla toisensa poissulkevia minun mielestäni.
PoistaItse uskon, että perinnöllisyys ja geenit antavat meille ulkoisen muotomme, mutta ympäristö (koti, kasvatus, opetus yms.) muokkaa suurimmaksi osaksi meidän henkisen puolemme. Mutta luonne, mistä se tulee - opittua käyttäytymistä vai perimää? Tulinen vai lempeä, onko se syntymälahja vai käyttäytymismallin mukaan omittua?
Ajattelin että kirjoitanpa jotain tähänkin postauksen suositukseen,
VastaaPoistapoimin siitä vain yhden lauseen,"kun jumalia ja uskontoja on monia,niin mikä niistä on oikea? miksi monta jumalaa?"
Ihminen voi tehdä jumalan itselleen mistä vain, palvoakseen sitä, se voi olla esine,eläin,urheilu,toinen ihminen,kivestä, puusta, ihan mistä vain, maailmassa on miljoonia jumalia, miks ihminen tekee itselleen jumalan jostain,? mitä se voi palvoa, siihen löytyy Raamatusta vastaus, siksi koska, Jumala taivaassa ja kaikkialla, on laittanut iankaikkisuuden kaipuun jokaisen sydämeen, ei siis ole kuin yksi ainut oikea Raamatun Jumala, uskontoja on vaikka kuinka, ihmiset kyselee, mikä on sit se oikea ja mihin sitä uskoo?
No yksinkertaisesti, ei ole kuin yksi ainut oikea usko olemassa, se on usko Raamatun Jeesukseen, kaikki muut uskonnot on ihmisten keksimiä.
Kirjoitin tämän nyt siksikin, koska tää nyt koskettaa minua seuraavalla tavalla.
Minulla oli hyvä ystävä, hän kutsuu itseään imaamiksi,vaikka on nais ihminen, on lukenut koraanin ja opiskellut teologiaa, kun keskustelimme näistä asioista, hän piti itseään ainoana oikeana tulkinnoissaan, ja minua vääränä, joten hän lopetti ystävyytemme, eikä halunut edes mielipiteitten takia jatkaa ystävyyttämme,
tää ystävyys päättyi 2 kuukautta sitten, toisaalta harmittelen,koska en edes ehtinyt kunnolla tutustuakkaan häneen, eli ystävyys kesti alle vuoden, meillä oli kivoja hetkiäkin, vierailimme, teimme kävelyreissuja puistoihin, ulkoilimme paljonkin koirien kanssa,söimme yhdessä, juttelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä, hänellä on samanlaiset koirat kuin minulla, minun ransu koira ehti ystävystyä hänen koiriin, no tätä nyt sulattelen ja koitan ymmärtää.
Kiitos kommentistasi.
PoistaSinulle kävi kahden ihmisen kesken se, minkä vuoksi kansakunnat ovat kautta aikojen sotineet. Erilaisen uskonnäkemyksen vuoksi tämä ystäväsi koki, että koska hän oli mielestään oikeassa, ystävyytenne ei voinut jatkua. Ajattelen aina, että jos Jumala on olemassa, ei hän koskaan olisi tarkoittanut mitään tällaista ihmisten välille, uskonsotia isossa mittakuvassa. Harmillista, kun sinä menetit orastavan ystävyyden ja samoin Ransu.
Olen ihan samaa mieltä, että ihmisellä on tarve palvoa milloin mitäkin. Useimmiten valtaa ja rahaa. Nämä kaksi asiaa saavat ihmisen käyttäytymään joskus pedon lailla, kun valtaa ja rahaa pitäisi haalia aina vain lisää. Ihminen sokaistuu. Monia muitakin palvonnan kohteita on. Ulkonäkö nyt tulee mieleen päällimmäisenä.
Minä olen joskus ajatellut, että Jumala on meissä kaikissa, omatuntona, joka ohjaa meitä. Sitten, toisaalta, uskoni on hyvinkin paljon kuin lapsen uskoa, että on Taivaan Isä ja enkeleitä. Nämä kaksi ajatusta tuntuvat minulle omimmilta.
Mua ihmetyttää miksi Jumalasta tai ylipäätään siitä mihin uskoo, on muodostunut niin arka aihe. Ihmisten ongelma on pakonomainen oikeassa olemisen tarve ja muiden alistaminen oman näkemyksen alle. Usko ja tutkittu tietokaan eivät mielestäni ole vastakohtaisuuksia. Viisas ihminen ymmärtää, että tieteellinen tutkimus perustuu sen hetkiseen ymmärrykseen, joka siten voi muuttua ajan kuluessa ja uuden tiedon karttuessa. Samoin uskonnot ovat tulkinnan varaisia, joten painotukset voivat olla erilaistuneita ja muuttuvia samankin uskontokunnan kesken.
VastaaPoistaKristinuskossa on kolmiyhteinen Jumala eli oikeastaan yksi mutta silti kolme persoonaa. Se on jo sinällään ihmisen matemaattiselle tajulle mahdoton yhtälö, mutta Jumalalle tämä yliluonnollisuus on luonnollista. Hän pystyy hoitamaan eri tehtäviään melko kätevästi olomuotojensa ansiosta. Kaikissa uskonnoissa on kyse myös tuonpuoleisesta elämästä, jonka mukavuuteen voi fyysisessä elämässään vaikuttaa. Onko meillä siis sielut? Siinäpä kysymys! Raamatun mukaan ihminen tulee tuntemaan, onko sen oppi oikea vai ei.
Kiitos kommentistasi. Saman suuntaista pohdintaa, kuin mitä itsekin mietin. Yritän itse olla avarakatseinen, mutta onhan minullakin omat mielipiteeni. Olen ollut huomaavinani, että mitä uskonnollisempi ihminen on, sitä kapeakatseisemmin hän katsoo maailmaa ja koko kaikkeutta. Tiukat uskonsäännöt eivät tavallisesti salli pohdiskelua.
PoistaTiede kehittyy, miksei uskonnotkin voisi kehittyä samaan tapaan.
Oikeassa olemisen tarve on este monelle kehittymiselle. Jos pitää aina kiinni yhdestä ja samasta katsantokannasta, jää paljon näkemättä.
Niin, mikä se sielu sitten on? Minä ajattelen, että se saattaisi olla sitä energiaa, joka pitää meidät elossa, eli olisi minuutemme ja olemassaolomme perusta. Sielu saattaa siirtyä jonnekin, kun ruumiimme kuolee. Tämä ajatus on lohdullinen.
Kiitos! se on juuri niinkuin tuossa alussa kirjoitit, niin totta, tämä ystävä joka jätti minut sanoi että emme voi olla ystäviä, koska meillä on eri Jumala, en ehtinyt kysyä mikä hänen Jumala sitten on ?
VastaaPoistase jäi arvoitukseksi, samoin kuin kun kysyin miksi mielipiteitten takia et halua että ystävyys jatkuu.
Onneksi kuitenkin minulla on vielä ystäviä.