Lauantaina aamupäivällä lähdimme kolmisin metsälenkille. Täällä on hyvät ulkoilureitit ja talvella osassa niistä on hoidetut hiihtoladut. Loppukesän aurinkoinen sää ja metsän käsin kosketeltava hiljaisuus ja tuoksu ovat ihmeellisiä ja kokemisen arvoisia.
Toisella meidän suosikkimökillä Mikkelin kupeessa ulkoilumaastoja ei käytännössä ole. Joudut samoilemaan umpimetsässä tai kävelemään sorapäällysteisen autotien laidassa. Koiran kanssa. Ei hyvä.
Kävelylle lähtiessä tapasimme mökkikylän isännän ja omistajan, joka oli leikkaamassa ruohoa mökkiläisten käytössä olevalta urheilukentältä. Siellä on mahdollisuus pelata sulkapalloa ja pöytätennistä, potkia jalkapalloa maaliin, heitellä koripalloa koriin, kiipeillä lasten kiipeilytelineissä ja leikkiä hiekkalaatikolla. Isännän pirpanat pienokaiset, n. 4- ja 2-vuotiaat olivat hiekkalaatikolla leikkimässä.
Trampoliinikin löytyy ja muutama kahvakuula ja käsipainot. Trampoliini on maahan upotettua mallia, joten siitä ei voi pudota korkealta eikä sitä myrskytuuli vie männikköön. Frisbeegolfiakin voi heitellä, mutta en nähnyt varsinaista rataa, vain yhden maalikorin.
Metsälenkin varrelta keräsin puolisen litraa puolukoita. Teen niistä kotona talkkunahyvettä. Mustikat olivat vielä poimimatta. Ihme, etteivät ne heinäkuun mökkiläisille ole kelvanneet. Nyt ne ovat jo yliaikaisia ja mauttomia.
Tatteja ja muita sieniä olisi ollut korikaupalla, jos olisi halunnut kerätä niitä pois. Kantarelleja ja mustatorvisieniä en nähnyt, mutta karvarouskuja, kangasrouskuja, haaparouskuja ja yhden hyvin pienen haarakkaan alun näin.
En ole mikään turbosienestäjä, mutta kantarellin, mustatorvisienen, punikkitatit ja herkkutatin sekä joitain rouskuja ja haperoita tunnistan. Kahta viimeksimainittua en ole kerännyt. En jaksa alkaa mihinkään ryöppäämispuuhiin.
Joskus 70-luvulla mustarouskua pidettiin vielä hyvänä tai kelvollisena ruokasienenä ja naapurissa asuneen mummon innostamana niitä taisin löytää ja kerätäkin, mutta eipä se harrastus siitä laajentunut.
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/06/mummo-lapsuudenkodin-naapurista.html
Perinteisesti sienien kerääminen on tavallisempaa itäisessä Suomessa. Oma sukuni on länsisuomalaista perua, joten sieniä ei ole arvostettu ravinnonlähteenä. Eteläpohjalainen Isäntä ei halua koskeakaan niihin, mutta ihmeen hyvin hän on minun sienestelemistäni sietänyt.
Iltapäivällä Haukkulin kanssa löysimme muutaman kantarellin, käytiin ne poimimassa pois ja paistettiin pannulla. Pistetään ne jäätymään ja viedään kotiin myöhempiä aikoja varten.
Puolukoita kerätessä tuli yllättävän lämmin ja mökille palattuamme pulahdin järveen. Johan olo siitä viileni ainakin vähän.
Näin lyhyen oleskelun ajaksi toimme mukanamme vain valmista ruokaa. Täällä ei nyt käytetä aikaa ruoanlaittoon.
Haukkuli on jo nyt lenkkeillyt metsässä melkein enemmän kuin koko viikon aikana kaupungissa yhteensä. Tuntuu sekin nauttivan luonnon rauhasta ja uusista aistihavainnoista.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat, Isäntä, Pixabay, Suomen Sieniseura ja Arkisetaromit.fi
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Ei kaupallista yhteistyötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!