tiistai 25. elokuuta 2020
Kun mikään ei kelpaa
Onko olemassa rasittavampaa ihmistyyppiä, kuin itsekeskeinen huomionhakija. Ei tule äkkiseltään mieleen.
Tällainen tyyppi ottaa asiat esille "minä"-muodossa eikä koskaan puhu "meistä". Asiat onnistuvat, kun ne menevät täydellisesti hänen toiveensa mukaisesti. Useimmiten hän ehdottaa vähintäänkin pientä muutosta muiden ehdotuksiin, jolloin usein jo loppusuoralla olevat suunnitelmat menevät läskiksi.
Mikään ehdotus, joka muille sopii, ei mene tälle tyypille läpi sellaisenaan, koska hänellä on aina "jotain" kuin tilauksesta. Muuta menoa jo olemassa tai tulossa (aina ei pääse kaikkeen mukaan), yliherkkyyttä tai vaara saada sellainen, ehdotettu asia jo koettu tai nähty tai päätetty olla koskaan sitä kokeilematta. Tai muuten vaan ei huvita, mutta ei ole antaa mitään ehdotelmaa tilallekaan.
Poru nousee pienimmästäkin asiasta, jonka tiimoilta tyyppi kokee jäävänsä ilman huomiota. Otetaan se huomio sitten kiukuttelemalla, ääneen tai ilmein.
Tämän tyyppinen henkilö antaa näkemyksensä kaikkeen, mutta suoraan kysyttäessä voi pitää mykkäkoulua.
Hän saattaa pilata muiden päivän pelkällä läsnäolollaan jättäessään kohtaamansa ihmiset täysin huomiotta tai mittailemalla heitä äänettömästi päästä varpaisiin.
Näitä on oikeasti olemassa. Pitävät itseään hyvinä ihmisinä. Mistäkö sen tietää?
No, sen he kertovat itse.
Kuva: Pixabay
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vanhana olemisessa on se hyvä puoli, että voi rajata tällaiset ihmiset pois elämästään. Työikäisillä on tilanne on hankalampi.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Näin se on! Koulussa ja työpaikalla täytyy yrittää tulla toimeen kaikkien kanssa. Eläkkeellä ja muuten vapaalla on rajaaminen ehkä helpompaa.
PoistaTämä tosiaan on äärettömän ärsyttävä ihmistyyppi. Nämä osaavat vielä kaikenkukkuraksi AINA uhriuttaa kaikessa itsensä..
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Niin, sekin vielä 😬 Kunnon marttyyrimeininki 🙄
PoistaTällaisia on jopa aika paljon... miksi ❓🤔
VastaaPoistaAina ei voi kuitenkaan rajata niitä elämästään kuten Kirsti sanoi jos joku on jopa lähipiirissä. Mutta työelämässä niitä riittää. Onneksi se aika on takana.
Kiitos kommentistasi! Niin, lapsuuden kokemuksia "syytetään" monista persoonallisuuden häiriöistä. Ehkä lapsuuden aikainen turvattomuus tai hylkääminen saavat aikaan tarpeen korostaa ja tuoda itseään esille. Harmi vaan, kun käytös ei aikaansaa toivottua tulosta. Päinvastoin
Poista