Julkkiksen elämä on yleisön mielenkiinnon kohteena monessa kohtaa. Kun hänestä tulee kuuluisa, kun hän menestyy tai töppäilee, kun hän häviää julkisuudesta ja tekee comebackin. Kun hän kuolee. Silloin hänestä tulee viimeisen kerran tähti. Vaikka suosio olisi ennen kuolemaa jo hiipunutkin.
Kun julkkis kuolee, tulee surusta yleisön yhteinen. Aletaan muistella edesmennyttä. Muistelu tapahtuu ihmisten kohtaamisissa, mutta erityisesti lehtijuttujen, radio- ja tv-ohjelmien kautta.
Grease-tähtenä loistanut Olivia Newton-John kuoli 8.8. Tiistaina 9.8. kuoli muusikko Jussi Hakulinen ja tänään tämän postauksen kirjoituspäivänä 10.8. Vesa-Matti Loiri. Media ja some täyttyvät muisteluista, musiikista, kuvista, osanoton ilmaisuista. Kuinka monta R.I.P.-julkaisua olenkaan jo nähnyt.
Kyllä se itsellenikin kolahti, kun kuulin Loirin kuolemasta. Hän on niin tuttu, että tuntuu melkein läheiseltä. Olen varttunut ja kasvanut tämän ikäiseksi Loirin viihteen eläessä rinnalla. Tyhjä tunne - mitäs nyt?
Joidenkin julkkisten kuolema koskettaa enemmän kuin toisten. Tunsin suurta surua, kun Armi Aavikko kuoli. Hänet kruunattiin Miss Suomeksi, kun olin teini ja missejä ihaitiin tuohon aikaan paljon enemmän kuin nykyään. Tapasinkin hänet henkilökohtaisesti. Myös hänen elämänsä traaginen loppuaika ja kuolema syvensivät suruani. Samoin koin, kun laulaja Kikka menehtyi, puhumattakaan prinsessa Dianasta.
Kesken jäänyt elämä ja vastoinkäymiset elämässä tekevät kuolemasta jotenkin vielä surullisemman. Kuten esimerkiksi Matti Nykäsen. Myös Kari Tapion, Topi Sorsakosken ja Speden kuolemat tuntuivat minusta erityisen ikäviltä.
Kaikkein eniten kosketti aikanaan Elvis Presleyn kuolema. Hän kuolinpäivästään voit lukea tästä linkistä: 16.8.1977
Toivon taas totisesti, että kun näiden vastikään kuolleiden julkkisten elämää aletaan ruotia lehtien sivuilla, jätettäisiin ne ikävät juorumaiset jutut kirjoittamatta ja esittämättä. Kuollut kun ei voi olla enää itseään puolustamassa. Ja omaistenkin surua on syytä kunnioittaa. Mutta karu totuus on, että se, mikä myy, ratkaisee.
Taannoin postasimme Vesa-Matti Loirin omaelämäkerrasta: Jari Tervo: Loiri
Armi Aavikosta tehdystä kuunnelmasta kirjoitimme myös: Ei sitten tarvinnut euroja opetella ja Siinä välissä hän oli elossa
Kuva: Pixabay
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Niin. Jokainen julkkisten kuoleman hypetystä äimistelevä vois itse tehdä samanmoisen uran ja jatkaa keskustelua sitten. Niistä negatiivisistakaan kommenteista tuskin voi täysin välttyä, koska tunteet ja suhteetkin aina niin henkilökohtaisia. Just tänään yks sometuttu ällisteli, et miksi Loiria surraan, mut Hakuliseen ei kiinnitetä huomiota yhtä paljon. En oikein tajunnut pointtiaan.
VastaaPoistaSe, mikä nyt pistänyt silmään, on se, että joka toinen julkkis tuntuu olleen Loirin paras kaveri. Ok, mut käsittääkseni Loiri eli melko hissukseen viimeiset kuukaudet.
Eihän tässä postauksessa ymmärtääkseni mitenkään väheksytty julkkisten kuolemien hypetystä? En ymmärrä kommenttisi alun pointtia.
PoistaJuu, ei tässä julkaisussa. Mutta melko paljon tuntuu olevan niitä, jotka lähes paheksuvat sitä, että joku oikeasti suree jonkun julkkiksen poismenoa.
PoistaDanny Lipsanen on varautunut lähtöön omalla laulullaan,
VastaaPoistajonka esitti jossain TV ohjelmassa.
osuvat sanat.
"Ethän kallista arkkua osta
En sano vastaan pahvilaatikosta
Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua
Hymyilkää värssyjä laulaessa
Puheissa pitäytykää totuudessa
Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua.
Pidä huoli et se yksi muija kutsua ei saa
Ota rahat pois jos korppikotkat kuvii saalistan
Muuten lupaan palaan sulle vielä kummittelemaan
Sen verran tahtoisin matkaani tyylii
Nostakaa minut mustan mersun kyytiin
Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua.
Selkääntaputtajat paikalle loytää
Iloiten heidätkin kutsukaa pöytään
Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua
Turha synkistellä pukeutukaa vaikka valkoisiin
Valikoikaa musta hyvä kuva tummiin kehyksiin
Jos vielä kerran tämä mies päätyy iltauutisiin
Kiltti heitä päiväkirjani takkaan
On aivan turha enää sekoittaa pakkaa
Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua
Mä laitan viestin mihin tunneli johtaa
Onko miin et siellä lähteneet kohtaa
Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua
Kun on neljän miehen verran päässyt näkee elämä
On selvä että lyhyin tikku oottaa vetäjää
Mut levyille jää ääni
Vaikka maallinen muoto häviää
Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua."