Ei viittis jatkuvasti hinkata sitä tavanomaista pyörälenkkiä. Niinpä päätettiin Isännän kanssa polkaista naapurikaupunkiin pizzalle.
Lämpömittari näytti nyt ”vain” 23 astetta aamulla yhdeksän aikaan. Ja taivaskin oli puolipilvinen ja sopivasti pientä tuulenvirettä ilmassa.
Matkan kesto per suunta oli reilun tunnin ja paikan päällä saatiin kulumaan pari tuntia, joten neljän tunnin reissu kaiken kaikkiaan. Onnistuisi hyvin vaikka arki-iltana.
Varsinkin jos jättäisi pois sen pizzan ja jäätelön syömisen sekä kahvittelun.
Perille päästyämme hakeuduimme ensiksi hautausmaalle, koska siellä on usein varjoisaa ja takuuvarmasti penkkejä joilla voi hengähtää. Ja sen verran rauhallista, että pystyi vaihtamaan kuivat vaatteet päälle.
Pikkukaupungin keskusta vaikutti yllättävän vilkkaalta ja paikallisen pizzerian tuote oli hyvää ja palvelu nopeaa.
Pyöriä lukituksista aukoessa paikallinen alkuasukas tömähti viereen ja loihe lausumahan Isännälle jotakin kertomusta siskonsa polkupyörän kohtalosta Kainuussa ennen sotia, mutta minä en päässyt kärryille mistä jutussa oli kyse. Mielenkiintoisen tarinan merkiksi minäkin silti hymyilin ja nyökyttelin vieressä. Seurallista väkeä siellä ainakin asuu.
Sen ainakin tiesin ennestään, että paikkakunnalle on aikanaan tullut paljon siirtokarjalaisia Kirvun pitäjästä. Jos ei koko pitäjän asujaimistoa, niin ainakin melkein.
Paluumatkan alussa kohtasimme kadulla sorsalauman, joka koostui ilmeisesti pelkästään tämän kesän poikasista. Ne kaikki olivat tyttösorsan asussa. Mietin, että olisiko tosiaan niin, että ne ovat lähteneet muijaporukalla kartsalle, vai olisiko nuori uroslintu mahdollisesti samanlaisessa höyhenpuvussa kuin naaras.
Nettiä tutkittuani tulin tulokseen, että kyllä ne kaikki olivat tyttöjä. Uroksella olisi mahdollisesta värimutaatiosta huolimatta keltainen nokka. Näistä yhdelläkään ei ollut keltaista nokkaa.
Ohitimme sorsat pysähtymättä, vaikka olisi ollut mukava jäädä ottamaan niistä kuvia. Mutta sitten ne olisivat luulleet, että meillä on antaa niille jotain nokkaanpantavaa.
Sanoin Isännälle, etten halua jäädä katsomaan, jääkö nuo auton alle. Suojatien kohdalla ne kyllä onneksi olivat suunnittelemassa tien ylitystä. Isäntä tuumasi, että ne ovat tottuneita tienkäyttäjiä.
Pyöräillessä ehtii havainnoimaan luontoa kaikilla aisteilla, jos ei pidä liian kovaa kiirettä. Tälläkin parinkymmenen kilometrin matkalla ehti huomata sen, miten harjujen alueelta poistuessa maanpinta oli tasaista ja laakeaa, pellot suuria ja yhtenäisiä.
Jokunen erilainen linnunlaulukin tarttui korvaan verrattuna siihen, mitä kaupungissa kuulee ja näkee. Kiuru esimerkiksi lauloi korkealla peltoaukean yläpuolella ja töyhtöhyyppä tepasteli rohkeana autotien reunassa. Yksi konserttimestareista saattoi olla laulurastas. Jos mennään vielä vähän enemmän etelään ja lounaaseen, muuttuu puustokin jo erilaiseksi, esimerkiksi tammia alkaa näkyä enemmän. Mutta sinne asti ei nyt ainakaan tällä kerralla vielä pyöräilty.
Kuvat: Pixabay ja Erikoiset Asiantuntijat. Kuvien sorsat eivät liity tapaukseen.
Kuvien ja tekstin kopioiminen tai muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Mä tykkään tosi paljon pyöräilemisestä, kuljin 30v.pyörällä töissä.
VastaaPoistaTäällä kaupungissa on hyvät pyörätiet ja luontoa paljon ympärillä, reviiri kasvaa pyöräillessä, aina pitää mennä edemmäksi ja uusille paikoille missä en koskaan ole käynyt. kerran pyöräiltiin pitempikin reissu, teimme nuotiot ja keitimme tuoreet kahvit, välillä sade kasteli,niin kuvatimme vaatteita nuotion lähellä..
Pyöräillessä mulla on aina kamera mukana, kerran kävi tällainen tapaus, olin juuri tullut siihen kohtaan, kun suoralla tiellä auto ajoi ojaan ja meni ojaa pitkin vieden mennessään postilaatikon, kuski livahti paikalta, niin että autoon jäi valot päälle, hetkeä aikaisemmin tuo auto olisi voinut ajaa päälleni, koska siinä ei ollut pyörätietä, arvoitukseksi jäi nukahtiko kuski, katsoiko kännykkää, vai oliko alkoholin ynm.vaikutuksessa?
Joskus kerroinkin tämän tapauksen myös, tulimme pyöräretkellä lähelle pientä kaupunkia, mies oli melkein juuri ampunut itsensä tienviereen, ase oli varastettu, hermot ei kestäneet, ilmeisesti ei hakenut apua ammattiauttajalta ?
Täällä kaupungissa pyöräillessä menin tasoristeyksen kohdalle,
jossa oli puomit, mies oli mennyt auton kanssa puomien väliin kun juna saapui, nää on niin surullisia tapauksia.
Pyöräillessa voi kohdata sellaisia asioita mitä autolla ajaessa ei voi, yht äkkiä voi nähdä jonkun eläimen, niinkuin ainoan kerran näin mäyrän aika läheltä, on ollut joutsenia kurkia...
Olen kai täänkin maininnut, kerran jostain tuli pyöräillessä selvästi koulutettu koira, joka tuli viereeni juoksemaan kun menin kotiin, lähdin kyselemään kenen koira se on, koko ajan se juoksi rinnallani, lopulta se päätyi eläinsuojelialle, ihmeellistä kun yleensä koirakin osaa mennä kotiin, vaikutti että se olisi ollut koulutettu johonkin tehtävään.
Mutta nyt olen päättänyt että pyöräilen tässä kaupungissa katsellen autojen sisälle, sillä ihmiset jättää koiriaan sisälle autoon 100 asteen kuumuuteen, jos havaitsen sellaista, niin soitan heti 112, ehdottomasti kehoitan tarkkailemaan autoilijoita.
Kiitos kommentistasi. No huh huh onpas ollut melkoisia tilanteita, mitä olet joutunut katsomaan pyöräillessäsi. 30v pyörällä töissä on myös aikamoinen saavutus. Tehokasta ja mukavaa hyötyliikuntaa. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!
Poista