Lähden metsään, itsekseni sovin.
Kuuntelen ja katselen, kuljen pienen tovin.
En ota yhtään tavoitetta, ämpäri jää kotiin.
Kaiken mitä löydän, tallennan vain muistiin.
 |
| Metsäpolun varrelta, löytyi keltainen apila. |
 |
| Seuraavaksi vastaan tuli, peurankello, sydän suli. |
 |
| Mikäs siellä pilkottaa? Kantarellit, ihanaa! |
Metsässä mieli lepää ja sykyttävä sydän rauhoittuu. Verenpaine laskee.
Aisteilla on tilaa havainnoida, kun kaupungin monotoniset äänet puuttuvat.
Kiire häviää. On vain tämä hetki.
 |
| Koiranheisi |
Rakkaudesta metsään on syntynyt useita postauksia. Alla linkit niistä muutamiin.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Viikonlopulla kävinkin katsomassa joko mustikka alkaa kypsyä, mutta pieneltä näyttivät, ja ei tietenkään vielä poimittavissa, mutta aika pian, on ihanaa päästä metsään, viime syksynä löytyi paikka josta voi poimia myös metsävadelmia, metsässä on helppo hengittää ja sielu lepää,
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaKyllä, metsä on todellinen rauhoittumispaikka ja herkkujen aarreaitta!
Metsä on hiljaisuuden ja rauhoittumisen paikka. Kauniita kasveja ja näkymiä. Pidän kovasti metsässä oleilusta. Kantarellit alkavat olla kohta valmiita poimittaviksi, jihuu!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaMetsästä löytyy rauha ja pian myös herkkuja moneen makuun. Itse odotan eiten sieniretkiä. Ihan pian kantarelleja alkaa löytyä kerättäväksi asti.
Ihunainen postaus. Runonnälkään mun huominen sopii hyvin ;)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaKävin lukemassa tämän päivän (14.7) runosi ja täytyy myöntää, että se vaatii vielä pari lukukertaa auetakseen. Tai sitten pysyy salassa niinkuin "seitsemäs Sujelta".