Kahvi kuumana

Saimme olla pihajuhlissa Keski-Suomessa eräällä paikkakunnalla nuorimman kummilapsemme perheen vieraina.

Emäntä ja isäntä olivat kutsuneet sukulaisiaan ja ystäviään kekkereihin ilman mitään sen kummempaa juhlan aihetta, tietääkseni. Kuulemma sen vuoksi, että pysyisi naamat mielessä, kun tässä nyt on muutama vuosi mennyt, ettei ole nähty juuri ketään. 

Paikka oli pienen järven rannassa. Varsinaista mökkiä siellä ei ollut ollenkaan, vaan suuri grillikota, kaksi saunaa (savu- ja tavallinen), vanha maitolaituri varastona, puucee ja asuntovaunu. Kaikki rakennukset olivat hyväkuntoisia ja huolella vaalittuja. Puuceehen piti mennä pienen ojan yli. Ojan ylitystä varten oli rakennettu kaarisilta.

Emäntä paistoi kahdenlaisia muurinpohjalettuja useamman litran lettutaikinasta. Ensin hän paistoi gluteenittoman/vegaanisen taikinan, josta hän oli tehnyt kolme kokeiluversiota ennen kuin löysi parhaan koostumuksen. (Hirmuinen vaivan näkö!) Ja seuraavaksi alkoi tulla tavallisia lettuja. 

Lisäksi kodan tulisijassa paistuivat makkarat. Myöhemmässä vaiheessa keitettiin nokipannukahvit isolla pannulla ja minä sain olla siinä ”pääpukarina”. En olekaan ennen keittänyt pannukahvia avotulella.

Joskus muinoin lapsuudenkodissani keitin pannukahvia sekä puuhellalla, kaasuhellalla että sähköhellalla. Siihen aikaan kun ei kahvinkeitintä vielä ollut, eli ehkä 1970-luvun alkupuolella. 

Jälkeenpäin olen monesti ihmetellyt, miten vanhemmat antoivatkin niin vaarallisen homman noin 10-vuotiaan minun tehtäväksi. Kaasuhellan käyttö oli ja on vaarallisempaa kuin sähköhellan, jos sen kaasun kanssa jotain tulee sählänneeksi. Voi vaikka räjäyttää koko torpan ilmaan.

Grillikota oli tehty alusta alkaen itse. Nurkissa oli ympärysmitoiltaan melko suuret kelohirret. Seinät oli tehty kahdelta sivultaan vanhoista ikkunankarmeista ja kolmas seinä vanhoista heinäseipäistä. Niitä oli myös ikkunoista tehtyjen seinien reunoissa, joten ilma pääsi hyvin vaihtumaan. 

Vaihtoilmaa tarvittiinkin, jotta tuli pysyi hengissä isossa tulisijassa. Savu meni ison huuvan kautta savupiippuun. Löin pääni siihen huuvaan useamman kerran niin kuin moni muukin, mutta ei se onneksi sattunut, kuulosti vaan ukkosen jyrinältä. 

Meidän Isäntä kävi molemmissa saunoissa sekä järvessä juhlien isännän isän kanssa. Minua ei saunominen tällä kertaa kiinnostanut taannoisen saunakompasteluni jälkeen, josta täälläkin kerroin. 

Palovamma on jo onneksi parantunut hyvin. Siinä on edelleen se ison kämmenen kokoinen punainen alue ja lisäksi suorakaiteen muotoinen uuninluukun kuva. Muuta ei puutu kuin että siinä lukisi ”Narvi” tai ”Upo” ja mitä näitä nyt on. 

Sää ei tällä kertaa suosinut. Lämpötila oli 12-14 astetta ja välillä satoi vettä. Lapsia oli paikalla arviolta tusinan verran, koska iso osa vieraista oli lastenhankkimisiässä. Vanhin lapsista oli 13-vuotias kummityttömme ja nuorimmat olivat sylivauvoja. Puolet lapsista tarkeni silti mennä järveen. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.