tiistai 10. toukokuuta 2022

Tiilikaton pesu ja pinnoitus, osa 1


Syntyi tarve tehdä jotain noin 25 vuotiaan talon tiilikaton hyväksi. Se on jo pitkään kasvattanut sammalta ja ties mitä sieniä. Kertaalleen se on menneinä vuosina käsitelty jollain sammalenpoisto- ja suoja-aineella, mutta ei sen vaikutus kovin pitkään lopulta kestänyt. 

Sammalen juurethan tunnetusti porautuvat tiilenkin sisään ja saavat ne haurastumaan ja jopa rikkoutumaan. Katto on talon tärkein osa, joka suojaa sitä sateelta ja muilta sään vaihteluilta.

Isäntä lähetti sähköpostia muutamaan alan firmaan, pyysi käymään ja kyseli tutuilta suosituksia. Hän kertoi viestissä talon iän, sijainnin, katon pinta-alan ja kaltevuuden (onko loiva vai jyrkkä). Seurasi mielenkiintoinen episodi. 

Projektihan on hintava, se oli tiedossa jo etukäteen. Katto pestään ensin painepesurilla tai jollain muulla härvelillä, jotta sammalkökköset saadaan irtoamaan. Sen jälkeen pinnat käsitellään aineella, joka suojaa kattoa uudelta vieraan kasvuston hyökkäykseltä vuosikausiksi, ehkä. Tämä on siis periaate lyhykäisyydessään. Itseksemme tuumailimme, että budjetti voisi olla siinä 3 - 3,5 tuhatta euroa. 

Tuli ensimmäinen tarjous sähköpostilla kymmenessä minuutissa ilman lisäkysymyksiä, ilman paikanpäällä käymistä, ilman tarkempaa selostusta, mitä kaikkia toimenpiteitä työhön sisältyy ja ilman tietoa toteutusaikataulusta ja homman kestosta. Hinta 4,8 t€.

Seuraava ukko tuli sovittuna aikana käymään, ei mennyt edes katolle katsomaan, teki tarjouksen parin tunnin kuluttua sähköpostitse. 3,5 t€. Se alkoi olla jo budjetin raameissa. 

Kolmas ukko tuli käymään, kävi katolla katsomassa ja mittailemassa, puhui ummet ja lammet. Huomasi puheesta, että Isäntä on pohjalainen ja niin hän itsekin on ja hänen työntekijänsäkin ovat, minkä katsoi olevan tässä tilanteessa oman yrityksensä valttikortti. ”Eihän näistä ole mihinkään”, tarkoittaen paikallisia ihmisiä työntekijoinä ja huiskaisi kädellään. Jos olisin itse ollut silloin tontilla, olisin pistänyt äijän lähtemään välittömästi, koska satun itse kuulumaan ”näihin”. En edes muista, mikä hänen tarjouksensa hinta oli.

Tuli neljäs ukko. Kävi katolla, mittaili, tutki rikkoutuneita tiiliä. Kävi myös ullakolla tutkimassa välikaton kunnon. Löysi sieltä kaksi korjattavaa reikää, joista pesuvesi tulisi läpi ja kastelisi villat. Kertoi käyttävänsä aineita, jotka ovat ainoita tiilivalmistajan suosittelemia. Oli tontilla ja istui keittiön pöydän ääressä yli kaksi tuntia. Ei olisi kuulemma alkanut tarjousta edes tekemään, koska minä en sattunut olemaan paikalla.

Kun tulin kotiin, tarjousluonnos oli kuitenkin jo printattu paperille. Hänellä oli mukanaan läppäri ja pieni tulostin. Tarjous oli perusteellisesti ja ammattitaitoisesti laadittu. Siinä oli huomioitu ainakin välikaton paikkaus, sivupeltien uudelleenmaalaus (sisältyi edellisiinkin tarjouksiin), rikkoutuneiden tiilien vaihto, katon pesu ja sammaltöhnän keräys ränneistä ihan jollain kerääjällä siten, etteivät syöksytorvet ja salaojaputket tukkeudu. Katto käsitellään suoja-aineella  kahteen kertaan. Koko homma tapahtuisi kahdessa päivässä. Lisäksi muutama kappale varatiiliä käsitellään jo valmiiksi samalla aineella tulevia vaihtotarpeita varten, koska uusi väri on nykyistä vähän kirkkaampi. 

Hinta oli hirmuinen, mutta katto on edelleenkin tärkein. Saatiin hinnasta tingittyä vähän pois ja tingittyä toteutuksen aikataulu heinäkuulle, vaikka firmalla oli jo aika täyttä. Elokuussa on usein jo kosteampaa ja sekä pesty katto että pintakäsittelyaine kuivuvat hitaammin. Pahaa pelkään, että homma kuitenkin menee elokuulle, varsinkin, jos on sateinen kesä. 

Ei ole varmaan vaikea arvata, että jälkimmäinen tarjous hyväksyttiin pienen pohtimisen ja tinkimisen jälkeen. Ihan pelkästään sen vuoksi, että tarjouksen tekijä muista poiketen vaivautui käymään tutkimassa välikaton ja teki muutenkin perusteellista työtä ja käytti paljon aikaa ja näki vaivaa asian eteen. Hän antoi ihan eri tavalla ammattimaisen vaikutelman kuin kukaan edellisistä. Jos olisi hyväksytty halvempia tarjouksia niin, ettei tätä kaveria olisi tavattukaan, olisi ehkä saatu pesuvedet välipohjan villoihin ja talo olisi kohta homeessa. Lisäksi nopeus oli valttia siinä mielessä, että viikon kuluttua oli sovittuna vielä yksi kävijä, joka nyt sitten peruttiin. Kuka tietää, jos sieltä olisi saatu vielä parempi tekijä ja tarjous, mutta tämä meni nyt näin. 

Katolla käymättömät mestarit eivät tulleet tietämään sitä, että katolla oli rikkoutuneita tiiliä eivätkä niin ollen niiden määrää. Niiden vaihtaminen on oma hommansa ja noinkohan sitä oli otettu huomioon tarjouksen hinnassa. Varatiilet löutyvät tietenkin jo meidän ulkovajasta, johon ne on rakennusvaiheessa jemmattu, mutta eivät ne itsekseen sinne katolle vaihdu. Lisäksi katolla on jiiri eli sisätaite, johon tiilet pitää sahata sopivan kokoisiksi ja muotoisiksi. Jiirissä on metrin verran rikkinäisiä tiiliä. 



Kun projekti etenee, raportoin siitä lisää ja jos lopputulos tyydyttää, kerron myös tekijäfirman nimen. Lopputulokselle firma antaa viiden vuoden takuun. Ja kerrottiin vielä, että saattaa mennä jopa 20 vuotta ennen kuin katolle on tarvetta tehdä suurempia huoltotoimenpiteitä. Paitsi tietysti vaihtaa rikkoutuneita tiiliä. Kattohan ottaa vastaan kaiken töhnän ja roskan, mitä ilmassa liikkuu, kuten puista tulevat roskat, lintujen ulosteet, pölyn ja mitä ikinä taivaalta tippuu. Toisaalta se saa usein luonnonmukaisen pesun sateen muodossa.

Kuvat: Pixabay. Kuvat eivät liity tapaukseen.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!