Mökkitiellä osa IX

Keväinen mökkitie on kuivunut talven jäljiltä. Routavaurioita on tosi vähän. Tiellä on märkää vain yhdessä kohdassa, siinä missä tienvierustan maanalainen lähde pulputtaa vettä uumenistaan.

Lähdettiin Ukon kanssa tsekkaamaan sammakkolammen tilannetta, kun Nymma viestitteli, että hän on jo tehnyt havaintoja sammakonkudusta. Uko oli aivan varma, että  meidän lammikko on vielä rakkauden hedelmiä vailla. Näin olikin. Mutta itse lempiväiset olivat kyllä valmiudessa lammikon pohjalla.

Pehmeällä hiekkaisella maantiellä näkyi öisten kulkijoiden ja tassuttelijoiden jälkiä. Hiekassa jäljet näkyvät yhtä hyvin kuin lumella. Yhytimme ainakin hirven ja teeren jäljet. Ne olivat ilmestyneet tielle edellisen päivän lenkin jälkeen. Lumikko nähtiin ihan livenä. Se oli jo heittänyt talvipalttoon päältään ja mennä vipelsi kokoruskeassa puvussaan, vain mahanalusta leukaperiä myöten valkoisena, kuin olisi vetänyt puhtoisen kauluspaidan päälleen.

Kekomuurahaiset olivat remonttipuuhissaan korjailemassa talven ja lintujen aiheuttamia vaurioita pesälleen. Ne olivat kaikki pakkautuneet keon auringonpuoleiselle kyljelle isoksi ruskeaksi laikuksi.

Kotiinpäin tultaessa pelastimme keskeltä tietä kaksi kohmeista rupisammakkoa tienpenkalle auringon lämpöön turvaan autonrenkailta. Kaksi karvaista perhosentoukkaa sai myös keppikyydin tienpientareelle. Pihaan saapuessamme oli pönttöepisodi käynnissä. Kirjosieppo oli sinitiaisten aiemmin sisustaman pöntön kimpussa yrittäen häätää sinitiaiset pois päästäkseen itse pesintäpuuhiin. Ainakin yksi pönttö olisi muutenkin vapaana, mutta sitä kun ei ole vielä kukaan kalustanut - niin se ei kirjosiepolle, laiskurille, kelpaa. Saattaa käydä niin, että sinitiaiset joutuvat aloittamaan kaiken alusta.

Viime keväänä kävikin niin, että yksi pihapöntöistämme vallattiin kahteen kertaan. Voit lukea siitä tästä: Pönttöjuttu

Pikkuinen ukko ja iso eukko.

Muita Mökkitiellä-postauksia voit lukea, kun haet postauksia hakusanalla "Mökkitiellä"

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat