Järven jäällä, iloisella päällä

 

Ei se kuljettu matka,
vaan nautittu maisema. Matkan pituuden sijaan voi mitata myös kulkijan varjon venymistä auringon laskiessa.

Lähtöpituus.

Tästä on mennyt kulkija jos toinenkin.

Ristiin rastiin,
ees taas, 
sikin sokin,
pitkin poikin.

Kevät tuli,
lumi suli.
Puro sanoi 
puli puli.
Ja järven jäällä,
vettä lumen päällä.

Niin mä kerran matkan aloin,
jäätä pitkin,
reippain jaloin.
Kuljin tovin,
mieli avoin,
kohti kotirantaa.

Aurinko kun mailleen hiipi,
syveni myös taivaan puna,
lumi jännän värin sai.
Katselin mä tovin verran,
aina on kuin ensi kerran,
kun näkymiä ihastella saa.

Melkein perillä.
Kulkijan varjon pituus on venynyt moninkertaiseksi lähtötilanteesta.

Loppupituus.

Hetken päästä aurinko painuu mailleen ja varjot katoavat.

Jäätä pitkin kulkiessani mieleeni muistui suloinen lastenlaulu pienestä pupusta.

🎶 Pikku pupu järven jäällä,

hyppii iloisella päällä.

Pienet jäljet jälkeen jää,

niitä pupu säikähtää.

Pikku pupu juokse, juokse, 

pian äitijänön luokse.

Äiti sulle selittää,

miksi jäljet jälkeen jää.🎵

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat