Kaislikossa suhisi, kun kuljimme Ukon kanssa pitkin pienen järven rantaviivaa. Itseasiassa katselimme paikkaa telkänpöntölle, kun yhtäkkiä yhytimme erikoiset jäljet. Ihan kuin joku olisi vetänyt pientä pussukkaa maata pitkin. Jäljet kulkivat alamäkeen ja päätyivät järven jäälle, jossa ne jatkuivat erikoisesti, kuin loikkien tehtyinä. Jäljet johtivat vastarannalle ja siellä ne nousivat melkein jään tasalla olevan laiturin päälle. Tässä kohtaa oli kuin maha olisi ottanut lunta vasten, kun tassunjälkien välissä kulki laahausjälki. Ihmettelimme kovasti jälkiä ja ainoa eläin, joka tuli mieleen, oli saukko. Mutta koska missään ei ollut lähimaillakaan sulaa vettä tai laskujokea, jäi vähän epäilyttämään.
Päästyämme takaisin Punaiselle Tuvalle kuuklasin Luontoportin sivuilta tietoa saukoista. Kyllähän ne näkemämme jäljet olivat saukon, oikeassa olimme. Saukko saattaa kulkea ruuanhakumatkalla pitkiäkin reissuja maata pitkin ja sen tyypillinen kulkutapa on, että se ikäänkuin laahaa räpylämäisiä käpäliään, ei siis tassujaan, maata pitkin. Väliin se hyödyntää alamäkiä niin, että laskettelee ne vatsallaan alas. Ihan niinkuin oli tehnyt tälläkin kertaa.
Saukko on näätäeläin ja niitä arvioidaan olevan Suomessa noin 4000 yksilöä. Aiemmin niitä on Suomessakin metsästetty turkkinsa vuoksi ja laji on ollut Suomessa häviämisen partaalla. Nyt laji on Suomessa elinvoimainen, mutta rauhoitettu. Saukko ei nuku talviunta. Tuli taas yksi mielenkiinnon kohde lisää seurattavaksi mökkitienoolla. Telkänpöntön paikkakin tuli samalla lukittua, pönttö vain vielä puuttuu. Mutta ei kauan, kun Uko pistää pian lähes jokakeväisen pönttötehtaan pystyyn.
 |
| Telkkä |
Muistelin ensin, että Saukko seikkailee skotlantilaisen Kenneth Grahamen kirjoittamassa lastenkirjassa Kaislikossa suhisee. Kirjan päähenkilöitä ovat maamyyrä, vesirotta, mäyrä ja rupikonna. Mielikuvani oli, että kirjan ilkeä porukka oli saukkoja, mutta ne olivatkin näätiä. Samaa sukua kumminkin. Saukko ei ole juuri päässyt satuihin mukaan. Nykyisin se tosin seikkailee Puolen hehtaarin metsässä Nalle Puhin ja kumppaneiden kanssa. Alunperin A. A. Milnen luomien hahmojen rinnalle on syntynyt uusi eläinhahmo, saukkoneiti Lottie eli Lottie the Otter. Puolen hehtaarin Metsän tarinat saivat virallista jatkoa vuonna 2009 yli 80 vuoden kuluttua ensimmäisen alkuperäisen tarinan julkistamisen jälkeen. Jatkoa on kirjoittanut David Benedictus.
 |
| Lottie the Otter oikealla alhaalla. |
Kuvat: Pixabay, Amazon.com
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!