Paasikivi ja Suomen kohtalon vuodet

FT Alpo Juntusen kirjoittama uutuuskirja juristista, historian tutkijasta, diplomaatista, liikepankin pääjohtajasta, pääministeristä ja presidentistä. 

Kirjoittaja Alpo Juntunen on tutkinut Suomen ja Venäjän historiaa vuosikymmenien ajan. Hänen tavoitteenaan on ollut selvittää maiden historian perusteet. Juntunen on työskennellyt Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjän sotilaspolitiikan professorina ja alkaen vuodesta 1988 hän on keskittynyt Venäjän strategiaan ja geopolitiikkaan.

Juko Kusti Paasikivi (1870-1956) oli ja teki urallaan vielä paljon muutakin kuin nuo alussa luetellut asiat. Hän on varmasti pidempään ja monipuolisemmin tämän maan eteen työskennellyt ihminen kuin kukaan muu ennen häntä ja tähän mennessä hänen jälkeensä. No Kekkonen pääsee varmaan aika lähelle.

Takakansi: ”Vaikuttava elämäkerta suomalaisesta valtiojohtajasta ja maan kohtalonhetkistä. Juho Kusti Paasikiven toiminta ja geopoliittinen ajattelu olivat ratkaisevia niin sodassa kuin rauhassa. Paasikivi rakensi nuoruudestaan lähtien omintakeista ajattelumallia tavoitteenaan Suomen aseman turvaaminen. Kirja kuvaa Paasikiven älyllistä kehitystä ja pohdintoja sekä hänen uurastustaan ja linjauksiaan niin rauhanneuvotteluissa, luotaessa itsenäiselle Suomelle ulkopolitiikkaa kuin ohjattaessa Suomea turvallisille vesille toisen maailmansodan jälkeen. Kirja osoittaa, että paasikiveläiselle realismille on yhä tarvetta.”

Tämä kirja on niin tanakkaa ja yksityiskohtaista kerrontaa, että valitettavasti en jaksanut lukea sitä ihan loppuun, vaikka Paasikivi henkilönä ja valtiomiehenä onkin kiinnostava. Kirja on mainio joululahja erityisesti henkilölle, joka on kiinnostunut Suomen lähihistoriasta ja poliittisesta historiasta, Venäjän-suhteista ja geopolitiikasta. 

Ei tarvitse montaakaan kymmentä sivua kirjaa lukea, kun tajuaa sen, että meistä ei kukaan olisi tässä ja nyt ilman Paasikiveä ja hänen tekemisiään ja osaamistaan tärkeinä vuosina molempien maailmansotien aikaan sekä ennen niitä ja niiden jälkeen. On meidän kaikkien onni, että näin lahjakas ja viisas ihminen oli noina vuosikymmeninä merkittävissä asemissa maan johdossa.

Tästä minulla on myös tarina kerrottavana liittyen isäni suvun historiaan. Isäni isoisä (äidin isä) menehtyi henkirikoksen uhrina Hollolassa 1800-luvun lopussa. Hänellä oli ollut henkivakuutus, jonka hän oli jostain syystä irtisanonut vähän ennen kuolemaansa. 

Yksinhuoltajaksi jäänyt leski oli kääntynyt asianajajana silloin toimineen Paasikiven puoleen teini-ikäisen tyttärensä (mummoni) kanssa ja pyytänyt Paasikiveä selvittämään mahdollisen henkivakuutuskorvauksen kohtaloa. Paasikivi oli noussut Helsingin-junaan ja isomummoni valtuuttamana käynyt pääkonttorilla asti selvittämässä asiaa ja palannut sieltä setelitukun kanssa. Vakuutuksen irtisanomisaika ei ollut vielä kulunut umpeen ja henkivakuutuskorvaus oli ollut vielä nostettavissa.

Leski oli jo tuuminut perustavansa Lahteen ravintolan vakuutuskorvauksen turvin. Paasikivi oli siihen murahtanut, että kapakoita on jo ihan tarpeeksi, hanki mieluummin maatila. Näin mummoni äiti oli sitten tehnyt ja oli ostanut suurehkon maatilan Päijät-Hämeestä, josta oli sittemmin joutunut myymään osia pois maksaakseen työmiesten ja -naisten palkkoja. 

Edellä mainittu teini-ikäinen tytär löysi puolison lähimaastosta ja siitä liitosta syntyi muun muassa isäni sekä jo edesmennyt tätini, joka on edellisen tarinan kertonut. 

Lähteenä on käytetty myös: kansallisbiografia.fi

Kuva: Adlibris

Ei kaupallista yhteistyötä. 

Kuvan ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.