torstai 25. marraskuuta 2021

Kun sorsa nousi orrelle

 


Ihana marraskuinen aurinkoinen päivä. Tein pitkän lenkin pitkin järven rantaa. Valoisaa aikaa riittää marraskuussa omilla leveysasteilla vain noin kuusi ja puoli tuntia ja tähän päälle hämärän aika, joka kestää noin tunnin. Talvipäivän seisausta kohti mentäessä päivä lyhenee tästä vielä tunnilla. 

Järven yli katsellessani ajattelin, että voisi olla kevätkin. Syksyn ja kevään viistossa valossa on jotain samaa.



Kun sulkee silmänsä ja keskittyy kuulemaan rantaan kohahtavat aallot, voi kuvitella olevansa veden äärellä missä ja milloin vain. Rannalta puuttuvat vain veteen kirmaavien lasten iloiset huudahdukset. Joten kesä ei voisi olla - paitsi jos olisi jonkun autiosaaren rannassa. Veden liplatus ja aaltojen kohina ovat meditatiivisia ääniä. Samoin kuin puiden lehtien kahina tuulessa, klapien napse niiden palaessa uunissa ja liekkien loimotus nuotiossa. Sadepisaroiden ropina peltikattoon ja ikkunalautoihin. Lumen narske kengän alla paukkupakkasella. Näissä kaikissa on jotakin pysäyttävän lumoavaa ja alkukantaista.



Syksyn myrskyissä rantaveteen kaatunut valtava puunrunko toimittaa nyt sorsille orren virkaa. Hyvä ja turvallinen päiväunipaikka kelluttavien ja heiluttavien aaltojen sijaan.




Polku kulkee ihan veden rajassa ja rannalla on ihania isoja sammalen peittämiä kiviä. Tietääkseni kivet ovat vyöryneet näille paikoilleen viimeisen jääkauden jälkeen, kun tämä kyseinen järvi oli yhteydessä Itämereen niin sanotun Ancylus-vaiheen aikana ja kuroutui siitä irti noin 6500 eaa.




Kyllä ei aina tarvitse lähteä omaa lähijärveä kauemmas ihmettelemään ja ihastelemaan. Lähellä ja tutussa ympäristössä on usein ihan mahdottoman hyvä olla. 

Tämä ranta on muutaman sadan metrin päässä kodistamme ja yksi lempipaikkojani kotikaupungissamme.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

4 kommenttia:

  1. Oli mukava katsella hienoja kuvia ja lukea näkymiä kuvailevaa tekstiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Mukava kuulla,että viihdyit kuvien parissa :)
      Hyvää 1. adventin iltaa ja pian alkavaa uutta viikkoa!

      Poista
  2. Vesi on sellainen elementti joka vetää ihmisiä puoleensa.
    Me olemme löytäneet täältä loimaalta mukava luontopolku, sinne metsään kun menee, niin huomaa miten helppo on hengittää mäntypuiden ansiosta, suon tekemiä pieniä lampia, joissa on raikas vesi, koiramme on aina iloinen kun pääsee sinne lenkille, se tykkää juoda raikkaista lähteistä, peurojakin ollaan nähty.
    Ja lunta jos ei tule tänäkään talvena, niin poluille pääsee hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Olen samaa mieltä. Vesi vetää puoleensa, samoin kuin metsät.
      Kyllä mieli rauhoittuu luonnossa liikkuessa.
      Jos ei tule lunta, pitää etsiä siitäkin hyvät puolensa. Niinkuin esimerkiksi se, että ei ole liukasta ja pääsee silti metsäpoluille.
      Silti toivoisin lunta, nyt sitä on jo pikkuisen maassa!
      Hyvää 1. adventin iltaa ja pian alkavaa uutta viikkoa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!