Lapset joutuvat vankilaan

Koko kansa on seurannut iho kananlihalla ja kiukku tai itku kurkussa Koskelan traagisia tapahtumia, jossa alaikäinen poika kuoli alaikäisten kaveriensa törkeän pahoinpitelyn seurauksena. Tämäkin järkyttävä tapahtumasarja on moneltakin kantilta katsottuna loputtoman tehokkuusajattelun, voiton tavoittelun ja julkisten palveluiden yksityistämisen seurausta. 

Menoja joudutaan karsimaan jatkuvasti ja aina kun julkisia menoja karsitaan, se on pois niiltä, joilla on vähiten mahdollisuuksia puolustaa omia etujaan, siis lapsilta ja nuorilta. Tähän on nyt sitten tultu. Tapahtunut on tavallaan koulukiusaamisen karumpi muoto. Jos ja kun koulukiusaamistapauksia ei saada loppumaan, tällaista raakuutta on odotettavissa lisää.

Tuomiot luettiin kolmelle pojalle pari viikkoa sitten Helsingin käräjäoikeudessa. Kaikki osalliset saivat useamman vuoden vankeustuomiot, josta alaikäisinä joutuvat istumaan vain kolmasosan.

Jostain lakiteknisistä syistä puhutaan kymmenen vuoden tuomiosta, vaikka se käytännössä on vain kolme vuotta. Asianomainen vapautuu silloin vankilasta, vaikka ei olisi osoittanut edes minkäänlaisia kehittymisen ja katumisen merkkejä. 

Oikeampi paikka ainakin tälle Koskelan murhan pääpukarille olisi minun mielestäni ollut vankimielisairaala, jossa hän saisi oikeanlaista hoitoa. Eihän tuolla tavalla kaveriaan kohteleva voi terve olla. No, ehkä asiantuntijat paremmin osaavat tehdä oikeat johtopäätökset heidän syyntakeisuudestaan. 

Joskus nämäkin pojat kuitenkin vapautuvat vankilasta, kuten sekin Ruotsin Åmselen hautausmaalla kolmoismurhan tehnyt suomalainen herrahenkilö. Hänet ilmeisesti todettiin myös aikanaan syyntakeiseksi. Hän on vaihtanut nimeään useaan otteeseen, mikä ei sinällään ole tuomittavaa, mutta elinkautisesta ehdonalaiseen päästyään hän on saanut useita tuomioita muun muassa pahoinpitelyistä ja liikennerikkomuksista ja jättänyt palaamatta lomiltaan takaisin telkien taakse.

Vankeusrangaistus on yhteisön kosto tehdystä rikoksesta. Rikosseuraamuslaitoksella on vielä tärkeämpi tehtävä siinä, että rikoksen tehneestä muokataan ja kuntoutetaan takaisin yhteiskuntaan sopeutuva kansalainen. 

Monesti tällaisen raakalaismaisen teon jälkeen moni meistä vaatii mielessään tekijälle mahdollisimman karua ja yksinäistä koppia vuosikausiksi ja kaikkea mahdollista ankeutta. Siitäs sait. Mitäs läksit. Tärkeintä on kuitenkin kuntouttaa pojat niin, etteivät he enää palaisi vankilaan takaisin.

Tapettua poikaa ei takaisin saada, mutta tekijöiden suhteen on tehtävä se, mikä on tehtävissä. Emme tarvitse yhtään lisää tämänkaltaisia tekijöitä eikä liioin mitään andersbreivikejä. 

Norjalainen massamurhaaja on jo anonut ehdonalaiseen pääsyä elinkautisesta vankeusrangaistuksestaan ja haastanut Norjan valtion oikeuteen moittien olosuhteitaan vankilassa, jossa hänellä on kolme selliä käytössään erilaisilla viihdykkeillä varustettuna. Löytyy kuntosalilaitteita ja pleikkaria ynnä muuta. Mutta luultavasti ja toivottavasti häntä ei päästetä koskaan vapaaksi.

Minä olen sitä mieltä, että Koskelan tapauksessa tuomio saisi olla todellisuudessa ja käytännössä paljon pitempi kuin sen kolme vuotta ja tekijöiden ei pitäisi päästä vapaaksi, ennen kuin ovat osoittaneet riittävää kehittymistä ja kasvamista ihmisenä ja vastuullisena kansalaisena. Mutta se on tietysti lainsäädännön ja ihmisoikeuksien puitteissa liian vaikea rasti toteuttaa.

Vankilaympäristö on karu paikka keskenkasvuisille ja ihan kenelle tahansa. Onneksi nuoret eivät kuitenkaan joudu samoihin vankilatiloihin ja osastoille koko vankeusajakseen vanhempien rikollisten kanssa, joilta he tuskin oppisivat mitään hyvää. Tutkintavankeuden ajan he joutuvat olemaan Vantaan vankilassa aikuisten vankien joukossa. 

Alaikäisiä, 15-17 -vuotiaita vankeja on Suomessa tähän saakka alle kymmenen. Nuorisovankeja, 18-20 -vuotiaita vähän enemmän. Nuorille vangeille on omia osastoja neljässä eri vankilassa: Helsingissä, Hämeenlinnassa, Turussa ja Keravan avovankilassa.

Näiden ajattelemattomaan tekoon syyllistyneiden nuorten elämä on suurella todennäköisyydellä pitkään pilalla ja leima otsassa lopun ikäänsä. Vankilassa vietettävä aika tulisi heidän nyt ymmärtää ottaa mahdollisuutena kasvuun ja kehittymiseen ja ottaa vastaan kaikki mahdollinen hoito, tuki, kuntoutus ja terapia. 

Varmasti ainakin osalle heistä tuollaiseen tekoon osallistuminen on ollut itselleenkin traumaattinen kokemus. Alun perin tekoon ryhtyminen on ollut aivan sairasta ja joukossa tyhmyys on vielä tiivistynyt, kuten sillä on tapana. Yksi heistä oli käynyt kotonaankin välillä ja palannut takaisin rikospaikalle.

Teko on traumatisoinut suuren joukon muitakin ihmisiä uhrin lähellä sekä asiaa hoitaneita ammattilaisia. Asiaa tutkinut rikoskomisario kertoi äskettäin Hesarissa, ettei ole ikinä törmännyt tällaiseen tapaukseen eikä tule sitä ikinä unohtamaan.

Lähde: HS 5.9.2021

Kuvat: Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.