Palautteen antamisesta ja saamisesta

Palautetta pyydetään nykyään melkein joka kerta, kun on käyttänyt jotakin palvelua tai ostanut jonkin tuotteen. Palautepyynnöt lähtevät useimmiten automaattisesti vastaanottajalle. Sen vuoksi on joskus tullut koomisiakin tilanteita. Harmi, kun ei ole tullut kirjoitettua niitä muistiin. 

Jotakin sen kaltaista, että olen kävellyt jonkun liikkeen ovesta sisään ja ulos ostamatta mitään ja silti tulee palautekysely. Mitä mieltä olit saamastasi palvelusta? Kai se on se kännykän pirulainen, jonka avulla jokaista askelta valvotaan jollain konstilla. 

Palautteen antaminen ja saaminen on tietysti hyvä asia. Mitään kehitystä ei tapahdu ilman sitä. Omassakin työssäni pyydän asiakkailta palautetta. Ja sitähän tulee. Joskus palautteen sanamuodosta voi päätellä, että nyt on asiakkaan päädyssä menneet sekaisin kollega ja minä. Sekä hyvissä että ns. rakentavissa palautteissa.

Itse en enimmäkseen jaksa vastailla palautekyselyihin, varsinkin jos jo alussa mainitaan, että siihen menisi ”muutama minuutti”. Varsinkin, jos ei ole mitään erityistä kommentoitavaa. Hyi minä. 

Oma-aloitteisen palautteen antamisessa olen viime aikoina aktivoitunut. Sehän meissä suomalaisissa on pieni puute, että usein jää se positiivinen palaute antamatta. Yhdelläkin positiivisella palautteella päivässä asiakaspalvelija ”eläisi” pitkään. Tai edes parilla ystävällisellä sanalla. Vitsin murjauttamisesta puhumattakaan. Koronan kakkosrokotteeseen mennessäni minun piti kysyä rokottajalta, että: ”Tuleehan tässä nyt varmasti sitten se siru samalla?”, mutta perhana kun unohdin. Siinä neljässä minuutissa ei paljoa rupatella ylimääräisiä. Toisaalta luulen, että rokottajat ovat jo kaikki tyhmät jutut kuulleet.

Helpommin tulee annettua korjaavaa palautetta. Niihin suhtautuminen siellä toisessa päädyssä vaihtelee. Joskus tulee ylireagointia tavalla tai toisella ja joskus vastaanotto on kohteliaan neutraalia, mikä riittäisi minulle. 

Ruokaboksiin olen viitannut monessakin postauksessa. Annoin jo aikaisemmin heille palautetta siitä, kun joka jumalan reseptissä ja boksissa oli inkivääriä, joka on inhokkini. Meillä lensi inkiväärit suoraan biojätteeseen. Toisinaan, ”hyvänä päivänä”, annoin inkiväärille periksi ja laitoin sitä ohjeen mukaan ruokaan. Joskus se menettelee, mutta joskus se maistuu liikaa läpi. Niin kuin tänäänkin, vaikka laitoin sitä vain ihan pienen palan. Nyt näyttäisi siltä, että inkiväärin käyttö boksin ruokaohjeissa on vähentynyt. Lieneekö sitten palautteeni ansiota. 

Tänään annoin Ruokaboksille palautetta kahdesta asiasta. Joka kerran, kun kolmesta ruokalajista edes yhteen tulee valkosipulia, boksin mukana tulee aina kokonainen valkosipuli. Tulee turhaa ruokahävikkiä. Ehdotin, että alkaisivat käyttämään bokseissa solovalkosipuleita, eli niin sanottuja yksikyntisiä. Yhdessä sellaisessa on parin kynnen verran valkosipulia. Kumpi mahtaa tulla kannattavammaksi boksin kannalta, on taas toinen juttu. Saattaahan olla, että kokonainen valkosipuli on halvempi kuin yksikyntinen. Ja siis valkosipulista pidän, mietin vaan siitä syntyvää hävikkiä. Ja jokainenhan saa laittaa ruokiinsa tai olla laittamatta kumpaa vaan. Vaikka inkivääriä ja valkosipulia täytekakkuun jos siltä tuntuu.

Toinen palautteeni koski sitä, että kehittäisivät gluteenittoman boksin, joka olisi muuten sama, mutta pastat ja muut lisäkkeet, esimerkiksi couscous, olisi korvattu jollain gluteenittomalla vaihtoehdolla. No siis gluteenitonta pastaa löytyy, mutta mikä korvaisi sitten couscousin, se voisi jäädä heille kehitettäväksi. Pärjätty on tähänkin asti, olen ostanut kaupasta itse varastoon gluteenittomia pastatuotteita ja couscousin korvannut riisillä. Niitä tavallisia pastoja alkaakin olla taas kaappi puolillaan ja olenkin niitä jakanut ystäville ja kylän miehille.

Uusin palautehärdelli syntyi taannoisesta vesijohtosaneerauksen aiheuttamasta kahden päivän vankeudesta. Siitä postasinkin tänne jo aikaisemmin. Tilanne oli kahdessa päivässä ohi ja mitään suurta vahinkoa ei päässyt syntymään. Talo ei syttynyt palamaan, kukaan ei tarvinnut ambulanssikyytiä eikä myöhästynyt lennolta. Isäntä vaan joutui menemään koronarokotukseen viiden kilometrin päähän pyörällä työajalla ja jo valmiiksi päänsärkyisenä.

Sanoinkin hänelle, että turha tästä on mitään älämölöä enempää pitää ja jättäisi palautteen antamisen sikseen. Hän oli kuitenkin sitten tavannut ihan sattumalta omiin verkostoihinsa kuuluvan henkilön, joka tuntee asioita ja häneltä oli saanut jopa henkilön nimen, johon kannattaa olla yhteydessä. Urakan tilaajayhtiö (paikallinen vesihuoltoyhtiö) on kuulemma hyvin tarkka tällaisista asioista. No, sen yhden puhelun jälkeen oli suunnilleen puoli kaupunkia linjat kuumana mokoman takia. Kärpäsestä tuli härkänen.

Minä en enää kehtaa mennä ovesta ulos, jos työnjohtaja Ilomäki sattuu olemaan paikalla. Ilomäki oli nimittäin selitellyt ylemmälle taholleen sanoneensa MINULLE edellisenä perjantaina facetoface, että ensi maanantaina autot pitää siirtää. Tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. En ole tavannut koko Ilomäkeä facetoface kuin joskus alkukesästä eikä hän silloinkaan puhunut minulle mitään. Keskusteli vain Isännän kanssa. [Taitaa olla sitä miestyyppiä, jonka mielestä naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä (tai miehen ja patjan välissä) eikä akoille kannata muutenkaan puhua mitään asiallista asiaa.] Lisäksi koko äijälauma oli edellisenä perjantaina lomalla. Työmaalla ei näkynyt ristinsielua eikä sielunristiä.

No ei se mitään. Ehkä Ilomäellä pätkii muisti niin kuin minullakin. Ehkä hän oli sanonut jostain muusta asiasta jotakin muuta jollekin toiselle joskus muulloin ja jossain muualla. Ja sinä mainittuna perjantaina hän oli vielä itsekin lomalla. Ikävää, että asia pistettiin loppupelissä  aiheettomasti minun ”piikkiin”. Parempi voisi olla tällaisissa asioissa pitää vaan suunsa kiinni eikä huolehtia siitä, jääkö naapurit samalla tavalla loukkuun vai eivät. Näyttäisi kyllä heidän kohdallaan tämä asia toimineen paremmin. Ehkä palautteesta sittenkin oli jotain hyötyä. 

Kuvat: Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käytyäminen ilman lupaa on kielletty.