Clare Mackintosh: Lopun jälkeen |
Tehtyämme valintoja, tiedämme jälkikäteen vain sen mihin valinta johti. Toinen tai muut vaihtoehdot, joita emme valinneet jäävät arvailuiksi ja jossitteluiksi.
Ihminen tekee valinnan parhaansa mukaan vallitsevassa tilanteissa niillä tiedoilla, joita on käytettävissä ja myös sydämensä ja järkensä ääntä kuunnellen. Jos valinta koskee toisen ihmisen puolesta tehtävää, joutuu todella vaikeaan tilanteeseen. Ei voi jättää omia tunteitaankaan sivuun, kun yrittää miettiä mikä olisi toiselle parasta.
Entä kun kyseessä on oma lapsi ja valinnan joutuu tekemään hänen loppuelämästään. Mitä silloin tapahtuu, kun vanhemmat toivovat keskenään erilailla. Voiko kumpikaan myöhemmin lakata pohtimasta oliko minun ratkaisuni sittenkään oikea. Mitä jos olisimmekin päättäneet toisin.
Kirjassa käsitellään isoja teemoja hyvinkin uskottavasti. Oman lapsen sairastumista. Elämää ja kuolemaa, menettämistä. Inhimillisyyttä. Surua ja rakkautta. Toivoa.
Kirjan tiimoilta jäin näitä asioita itsekin miettimään, mikä onkin minusta yksi hyvän kirjan tunnusmerkki. Hyvä tarina itsessään on vähimmäisvaatimus, että kirjan viitsii lukea loppuun. Mutta kun kirjasta jää päähän pyörimään jälkisointi, se on antanut lukijalle enemmän kuin itse tarinan. En ole lukenut tästä kirjasta yhtä ainutta kirja-arvostelua enkä aiokaan lukea. Pidin tästä kirjasta ja se riittää minulle. Olen niin monesti mennyt halpaan, kun olen tehnyt kirjavalintoja kriitikoiden johdattelemana. Eniten kehutut ovat miellyttäneet minua pääsääntöisesti kaikkein vähiten. Valinta se on kirjavalintakin. Elämä on lyhyt, miksi käyttäisin aikaani mielestäni huonon kirjan parissa, vaikka sitä ķuinka hehkutettaisiin.
Kirjan tarina sai ihan omanlaisensa syvyyden, kun loppusivuilla kirjailija kertoi omassa elämässään tapahtuneesta valinnasta. Melko samanlaisesta, kuin mistä kirjakin kertoo.
Clare Mackintoshin tavaramerkkinä voisi pitää kunnon yllätyskäännettä. Tässäkin sellainen oli, hyvä sellainen.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, koska se jäi sinunkin mieleen pyörimään. Minulle tuli mieleen eksistentialistinen filosofia ja Sartre, jonka mukaan elämä on valintoja ja niistä pitää kantaa vastuu. Pitäisi valita yksin, ilman uskontoa tai filosofiaa. Tästä seuraa ahdistusta, joka on Sartren mukaan väistämätöntä ja autenttisen ihmisen osa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaSartren sanat ovat viisautta. Nimenomaan vastuun kantamisesta.
Mutta tehdä valintoja ilman opittuja moraalikäsityksiä - uskontoa tai filosofiaa.
Miten ihmeessä se olisi mahdollista.
Miten ihminen oivaltaisi oikean ja väärän taikka syyn js seurauksen ilman, että käyttäisi valintaansa kaikkea oppimaansa. Hänen pitäisi ikäänkuin luoda oma totuutensa.
Totta - alkoi heti ahdistamaan!
Tykkäsin Mackintoshin Minä näen sinut ja Anna minun olla. Odotettavissa on lukuelämys, kun kirja jää pohdituttamaan jälkeen päinkin. Kiitos kirjan esittelystä!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaJos pidit aiemmista Mackintoshin kirjoista, pidät ihan varmasti tästäkin. Vaikka kyseessä on fiktiivinen teos, siinä oli paljon minua koskettavia teemoja. Ja hyvin sujuvasti se oli myös kirjoitettu ja käännetty.