Sielujen saari

Sielujen saari, kirjoittanut Johanna Holmström, Otava 2017. Ruotsinkielinen käsikirjoitus Själarnas ö, suomentanut Johanna Nikula. Kirjoittaja on hyödyntänyt romaanissaan Jutta Ahläck-Rehnin laatimaa väitöskirjaa.

Erikoinen Asiantuntija on tällä kertaa hurahtanut tarinoihin Seilin saaresta ja sen karusta historiasta. Tämä on toinen lukemani kirja tästä aiheesta peräkkäin, mutta enempää en ainakaan tähän ”putkeen” aio aiheeseen tutustua.

Aihe on hyvin mielenkiintoinen, mutta raskas. Tämäkin kirja, kuten Pullopostia Seilin saarelta, on kirjoitettu hyvin lempeällä otteella ja realistisesti. Ihmisyys, naiseus, inhimillisyys ja äitiys ovat tässä kirjassa keskeisessä roolissa. 

Tässä kirjassa on myös yhtymäkohtia edellä mainittuun kirjaan. Lasipulloja ja peltipurkkeja katoaa ja niihin sullotaan pienille paperilapuille kirjoitettuja tekstejä ja kirjeitä sukulaisille, joiden ei tiedetä jo kuolleen. Niitä sitten piilotellaan kivenkoloihin. Mainitaan tässä kirjassa myös Saima, joka on Pullopostia Seilin saarelta -kirjan päähenkilö. Ainakin joku Saima, lieneekö sitten sama. 

Kaikki saaren ”hospitaalissa” olleet henkilöt eivät suinkaan olleet ”hulluja”. Siellä oltiin muistakin syistä. Paljon oli myös henkilökuntaa. Piti miettiä, että mikä sai osan henkilökunnasta pysymään saarella vuodesta toiseen, tekemään koko elämäntyönsä siellä. Kun taas suuri osa sinne töihin tulleista pakkasi kapsäkkinsä ja lähti sieltä pikaisesti pois. 

Ja kuka loppujen lopuksi oli ja on oikeasti "hullu" ja kuka ei. Kuinka paljon hullummiksi potilaat tulivat hoidon seurauksena tai hoidosta huolimatta. Hoidosta, jota nykyajan mittapuun mukaan pidettäisiin ihan jonain muuna kuin hoitona. 

Olipa ihminen sitten terve tai sairas, elämässä on muutama asia, jotka pysyvät. Yksi on äidin rakkaus. Ja toinen on ihmisen ikävä toisen luo, lauluntekijän sanoin. Kumpikaan ei sammu, vaikka tapahtuisi mitä. 

Kolme naista kirjassa kytkeytyvät kukin tavallaan ja omasta syystään Seilin saareen. Kristina, Elli ja Sigrid. Jokaisella on oma syynsä ja tarinansa, miksi oli saarelle päätynyt ja millä tavalla siellä olo päättyi. 

Puistattavaa on sen aikainen rotubiologian ihannointi ja siihen liittyvät käytännöt. Lieneekö sen kaltaista toimintaa tänäkin päivänä vielä jossain muodossa Suomessakin, mutta siitä ei puhuta samalla nimellä tai ei ollenkaan. En halua tietää. 

Jotenkin tämä kirja oli paikoitellen todella raskas, vaikka olikin hyvä kirja. Ehkä oma pääkoppa ei juuri nyt jaksanut ottaa tällaista vastaan ja jo toisena kirjana peräkanaa. Suosittelen kirjaa silti kaikille Seilin saaresta ja sen historiasta sekä ”houruinhoidon” historiasta kiinnostuneille. 

Kiinnostukseni matkustaa käymään Seilin saarella heräsi jo viime kesänä. Silloin siellä vieraili lähipiiriin kuuluva nuoripari, jonka ottamia alla olevat kuvat ovat. Seilin saaren historiasta voi ja kannattaa enemmän lukea netistä. 

https://www.luontoon.fi/seili/historia

Kuvat:Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.