Muodoton elämä

Muodoton elämä, muistelmia, Markku Piri 2020.

Minä ja varmasti moni muu, joka ei ole kovin tarkkaan seurannut muotia ja muotoilua, muistaa Markku Pirin vain Petrifun-paidoista jostain 90-luvulta. 

Nytpä tuli hänen muukin uransa ja elämänsä tutuksi tämän kirjan luettuani. Kirja, joka on ihan parhaita kaikista lukemistani muistelmista ja elämäkerroista, ellei paras.

Eniten kirjasta saa varmasti irti lukija, joka tietää enemmän nimenomaan muotoilusta ja muista taiteista, esimerkiksi sisustuksesta ja lasitaiteesta.

Kirjan sisäkansitekstissä kerrotaan, että: "Muotoilija MARKKU PIRI on suunnitellut kodintekstiilejä, vaatteita, lasiteoksia, keramiikkaa, kaakeleita, tapetteja, teatteripuvustuksia ja -lavastuksia, hotellisisustuksia, tuottanut konsertteja, opettanut ja luennoinut. Hän myös maalaa ja vapaa-ajallaan leipoo ja valokuvaa. Työskennellyt ja pitänyt näyttelyitä Suomessa, Yhdysvalloissa, Japanissa, Saksassa, Ranskassa, Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa. 2000-luvulla hän pelasti Suomen suurimman pappilan kulttuurikeskukseksi.Valtion muotoilupalkinto 1986, Pro Finlandia -mitali 2017, Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinto 2018."

Piri on suunnitellut tuotteita ulkomaisille tuottajille sekä kotimaassa ainakin Finlaysonille, Marimekolle ja Eurokankaalle edellä mainittujen miesten vaatteiden lisäksi. Pro Finlandia -mitali Suomen itsenäisyyden juhlavuodelta kuulostaa tosi hienolta. Niitähän ei ihan joka jampalle jaeta.

Miten huikean lahjakas ihminen ja meillä Suomessa hänestä ehkä tiedetään vähemmän kuin hän ansaitsee! Kirja on paksu, painava ja yli 300-sivuinen. Siinä on paljon hyviä valokuvia hänen ja vanhempiensa sekä puolisonsa elämän varrelta, jopa isovanhempiensa hääkuva vuodelta 1919.

Jos itse saisin elää elämän uudelleen, voisin valita vaihteeksi tämänkaltaisen elämän, jota hän on elänyt. Vaikkei nykyisessäkään elämässäni suurta vikaa ole ollut. Piri ei kirjassaan marise missään vaiheessa taloudellisten vaikeuksien vuoksi (eikä minkään muunkaan), vaikka niitäkin on matkan varrella saattanut olla. Hän on ostanut ja kunnostanut useita hylättyjä hienoja rakennuksia ja elvyttänyt ne kulttuurikäyttöön ja/tai kodikseen. Tämmöiset toimet nielevät hirmuisia summia rahaa. 

Tämä ihminen on varmasti saanut elää unelmaansa ja tehdä sitä mistä on eniten tykännyt ja toiseksi eniten ja kolmanneksikin eniten. Omat vaikeutensa on matkan varrella ollut hänelläkin ja esimerkiksi terveys on reistaillut kovastikin ja välit omien vanhempiensa kanssa eivät aina olleet kaikkein lämpimimmät mahdolliset. 

Takakannen tekstissä lukee viimeisenä lauseena: "Näinkin voi elää, näin kirjoittaa, hämmästyy lukija." Kirjan rivien välistä voi lukea ihmisten kateudesta ja ennakkoluuloisuudesta, lähinnä vain Suomessa. Muualla maailmassa tunnutaan olevan Suomea edellä monissa asioissa. Mutta niistä hän ei kirjoita katkerana. Se mikä voi olla muille ihmisille ongelma, ei ole häntä lannistanut. 

Tekstistä paistaa hänen maanläheinen ja helppo asenteensa elämään. Hän ei ylennä itseään eikä tuomitse tai alenna muita ihmisiä omien ansioidensa vuoksi tai mistään muustakaan syystä. Joku muu voisi hänen tilallaan sortua briljeeraamaan ansioillaan. Hän vain kertoo miten asiat ovat tapahtuneet. 

Kaikkien edellä mainittujen taiteenlajien ja toimien lisäksi hän on siis vielä kirjoittanut tämän kirjan ja suuri osa valokuvista on hänen ottamiaan. Nyt kun kirjan olen lukenut, on mukava ihan vaan katsella kaikkia niitä kauniita kuvia, kun tiedän mihin tarinoihin ne liittyvät.  

Lisäksi hän on kiinnostunut tanssitaiteesta ja oopperasta ja niille riittää huomiota kaiken muun kiireen keskellä. Muitakin julkisuuden henkilöitä tapaamme kirjassa ja muun muassa Jorma Uotisesta paljastuu uusia puolia. Ehkä ihan karvan verran enemmän olisin kirjaan kaivannut lisää huumoria. Piri kirjoittaa toimivaa tekstiä, jota on ilo lukea. 

          Jorma Uotinen muotinäytöksessä 9.3.2019.    

          Kuva: EA

Koskettavinta kirjassa olivat hänen läheistensä ihmiskohtalot ja se kuinka suurella lämmöllä hän kirjoittaa äidistään. Pirin puoliso oli elänyt kovan elämän varhaislapsuudesta alkaen yksinhuoltajaäidin huostaanotettuna lapsena. Aikuisena hänen kaksosveljensä puolisoineen menehtyi traagisella tavalla, jolloin hänelle ei jäänyt eloon lainkaan omia perheenjäseniä tai muita sukulaisia. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat 

Kansikuva Jussi Aalto 1989

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin lainaaminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.