Pintaremontti, Miika Nousiainen, Otava 2020.
Nousiaisen kirjoista olen aikaisemmin lukenut vain Juurihoidon ja Vadelmavenepakolaisen. Kummastakaan en paljoa muista muuta kuin että molemmat olivat hyviä. Blogiamme ei silloin vielä ollut.
Kirja on saanut nimensä samannimisestä sisustus/lifestyleblogista, jossa bloginpitäjä esittää elämänsä melko erilaisena kuin todellisuus on. Blogilla ei sinällään ole oleellista sijaa kirjan juonessa. Blogin pitäjä liittyy tarinaan kirjan loppupuolella.
Pintaremontti ei ole pelkästään komedia. Siinä käydään läpi melkein kaikki ihmiselämän kipukohdat varhaislapsuudesta, yllätysadoptiosta ja pedofiliasta isän hautajaisiin. Puhumattomuus asioista eri sukupolvien välillä vaikuttaa sen, että joskus ne asiat sieltä putkahtaa esiin, eikä aina niin mukavalla tavalla ja parhaalla mahdollisella hetkellä.
Kirjailija päästää ääneen useamman henkilön, jotka omasta näkökulmastaan kertovat tarinaa eteenpäin. Juoni etenee onneksi koko ajan, eikä samaan tarinaan jäädä vellomaan viiteen kertaan eri näkökulmista. Kieli on mutkatonta ja huumori sopivan sarkastista ja oivaltavaa. Ihan tuntuukin siltä, kuin joku kertoisi tarinaa. Välillä pitää nauraa ääneen.
Päähenkilö on nelikymppinen Sami, joka joutuu erilaisiin tilanteisiin. Hän vaikuttaa ikuiselta epäonnistujalta, mihin ikinä ryhtyykin. Sami ei löydä tuleville lapsilleen sopivaa äitiä, vaikka yritys on kova. Siinä eivät paljon lohduta sukulaistätien itämurteella lausutut tahdittomat utelut sukujuhlissa.
Kirjaa ei malttaisi käsistään laskea. On pakko seurata, millä tavalla Sami joutuu korvaamaan moottoripyöräjengiläisten pyörät, jotka suutuspäissään rikkoi. Ja selviääkö bestman ajoissa kirkkoon poliisiauton takapenkiltä jouduttuaan kymmenen minuuttia ennen vihkimisen alkua pedofiliasyytteiden kohteeksi.
Enempää ei voi kertoa, ettei tule paljastaneeksi liikaa. Omalle kohdalleni tämä kirja osui ”lukujärjestykseen” tosi hyvään hetkeen kahden Seilin saaresta kertovan kirjan jälkeen.
Jos haluat tietää enemmän juonesta, lue Hesarin arvostelu oheisen linkin takaa:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006672947.html
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Minuun iski johonkin syvälle kirjassa koko ajan mukana kulkeva suomalaisten puhumattomuus. Tohelointia, kiperiä tilanteita ja huumoria ei kirjasta ainakaan puutu.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Juuri näin, se puhumattomuus oli pitkälti kaiken takana.
PoistaMiika Nousiainen on hauska tyyppi. Olen lukenut häneltä vain Vadelmavenepakolaiset. Jostakin ihme syystä en koskaan muista kirjastossa etsiä kirjoja häneltä. Joustava juonista kirjaa on ilo lukea.
VastaaPoistaOlimme tänään remontoimassa kolmiota, lähinnä maalamista,
VastaaPoistaaikomuksena oli käydä kirppiksillä, mutta ekotori oli suljettu ja ainut kirppis oli lopettanut, liikehuoneistoja ja asuntoja paljon tyhjillään, kahviloita lopettanut toimintansa, pienemmät ruokapaikat kiinni,ynm. oleskelu paikat kiinni, ainoastaan CM ja Prisma, yksi kukkakauppa ja motonet oli auki,
kun en ollut pitkään aikaan siellä käynyt, niin tuntui kuolleelta koko pikku kaupunki.
Voi vain kuvitella miltä ihmisistä tuntuu kun toimeentulo on mennyt ja tippuu tyhjän päälle.