maanantai 8. maaliskuuta 2021

Epäluonnolliset syyt


Richard Shepherd: Epäluonnolliset syyt - Oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat.

Tämä on yksi parhaista lukemistani kirjoista ikinä. Brittiläinen tunnettu oikeuslääkäri kertoo kirjassaan omasta elämästään, perheestään sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittamisesta vähintään yhtä paljon kuin työstään. Kirjassa ei mässäillä eikä liioitella mitään, vaan kerrotaan asioita kiihkottomasti kuin missä tahansa romaanissa. 

Shepherd oli mukana tutkimassa muun muassa 9/11 New Yorkin sekä Balin terrori-iskun uhreja. Prinsessa Dianan kuolinsyyntutkimuksessa vuonna 2004 hän antoi oman lausuntonsa. Turvavyö ja auton 15 km/h hitaampi nopeus olisi pelastanut Dianan hengen. Shepherd on myös vakuuttunut siitä, että huhut Dianan raskaudesta olivat vahvasti liioiteltuja.



Marchioness-nimisen jokilaivan onnettomuus Thames-joella vuonna 1989 ja Hungerfordin verilöyly vuonna 1987 olivat ensimmäisiä valtavia, hänen uraansa vaikuttaneita tapahtumia. Ensin mainitussa hukkui 51 ihmistä ja jälkimmäisessä joukkomurhaaja ampui 16 ihmistä, joiden joukossa oli myös ampujan oma äiti.

Jokilaivaonnettomuuden tutkinnassa Shepherd joutui itsekin myrskynsilmään uhrien tunnistamisessa käytettyjen normaalien menetelmien vuoksi, jotka järkyttivät uhrien omaisia. Uhreilta piti nimittäin leikata kädet irti ja viedä ne kauemmas paremmin varustettuun laboratorioon tutkittaviksi, jotta tunnistus saatiin tehtyä. Joukkosurmatapauksen tutkintaan hän joutui nuorena oikeuslääkärinä vähän yllättäen ja se oli hänen ensimmäinen tavallista suurempi urakkansa. 



Kaiken kaikkiaan Shepherd on nelikymmenvuotisella urallaan tehnyt kymmeniätuhansia ruumiinavauksia. Pienille vauvoille tehdyt avaukset ja niihin liittyvät kertomukset koskettivat eniten. Oikeuslääkärien oli pyrittävä ratkaisemaan, oliko vauva kohdannut kätkytkuoleman vai kenties päihderiippuvaisten vanhempiensa aiheuttaman väkivaltaisen kuoleman. Yksi tällainen tapaus ja sen jälkipuinti uudelleen vuosia myöhemmin oli viedä Shepherdiltä lääkärinoikeudet. Tai niin hän ainakin hetken aikaa ehti pelätä. 

Lukijana yllätyin siitä, miten oikeuslääkärin työ ja sen tulokset eivät välttämättä olekaan kovin selkeitä ja yksiselitteisiä, varsinkaan rikostapauksissa. En tiedä, onko samat käytännöt Suomessa, mutta ainakin Britanniassa 1980- ja 1990-luvuilla ”syyttäjän puolen” oikeuslääkäri teki ruumiinavauksen ja ”puolustuksen puolen” oikeuslääkäri saattoi tehdä sen uudelleen. Erilaiset näkökulmat vaikuttivat lopputulokseen ja arvioon siitä, millä tavalla mikäkin asia oli kuolemantapaukseen vaikuttanut. Lisäksi oikeuslääkäri saattoi oikeussalissa joutua hirmuisen painostuksen kohteeksi joko syyttäjän tai puolustusasianajajan tai molempien toimesta vuoron perään. 


Kirjassa on paljon myös hienosyistä huumoria, mutta ei tietenkään asiakkaiden kustannuksella. Huumori oli ehkä eniten Shepherdin itseironiaa. Huvittavaa oli myös lukea siitä, kuinka tohtori ”harjoitteli” perheen sunnuntaipaistin ja erilaisten veitsien kanssa sekä rekonstruoi väkivaltarikoksia kotonaan työhuoneessaan muun muassa viivoittimien ja tyynyjen kanssa. 

Naudanpaisti muistuttaa kuulemma hyvin paljon ihmislihaa. Kaikki täytyi yrittää pitää salassa perheen lapsilta, jotka tiesivät pitkään isänsä työstä lähinnä vain sen, että ”isän potilaat eivät parane”. Shepherd olikin työssään erikoistunut puukotustapauksiin. 

Ihminen se on oikeuslääkärikin ja kaikki tämä ei voinut olla vaikuttamatta psyykeeseen. Oman äidin kuolema Shepherdin ollessa yhdeksänvuotias ja omien tunteiden piilottaminen sekä kymmenettuhannet ruumiinavaukset järkyttävine taustatietoineen olivat mitä ilmeisimmin vaikuttamassa hänen myöhempään paniikkihäiriöönsä ja traumaperäiseen stressihäiriöönsä. Myös ensimmäinen avioliitto päättyi eroon. Tämän kaiken kokeneena Shepherd pyrkii vaikuttamaan siihen, että oikeuslääkärit Britanniassa voisivat käydä säännöllisesti psykologin vastaanotolla.



Shepherdin toinen kirja ilmestyy englanniksi ensi keväänä. Se kertoo kuolemasta ihmiselämän kaaren kautta, eli keskittyy kuolinsyihin eri-ikäisillä ihmisillä vauvoista alkaen.

Britanniassa 1600- ja 1700-lukujen taitteessa eläneen runoilija Alexander Popen säkeistä Shepherd on kirjoittanut itselleen muistiin periaatteet, jotka neuvovat häntä ”lausumaan sanani varoen silloinkin kun tiedän olevani oikeassa, myöntämään auliisti sen, jos olen mahdollisesti väärässä, tutkimaan virheitäni ja tunnustamaan ne, opettamaan ja oikaisemaan muita aina heidän tunteensa huomioon ottaen, olemaan koskaan kohteliaisuudesta yhtymättä käsityksiin, jotka tiedän vääriksi ja ottamaan vastaan ojennusta, kun siihen on aihetta.”

Siinä ihan hyviä periaatteita meille itse kullekin. 

Kuvat: Pixabay ja Wikipedia

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 






2 kommenttia:

  1. Laitan tähän tapauksen, joka tapahtui pienessä Juuan kylässä,(Juuka pohjois-karjala) missä olen itsekkin syntynyt, siellä v.1959 19 nuorta lähti illalla moottoriveneellä paalasmaasta, ilman pelastusliivejä ja valoja, vastaan tuli toinen moottorivene, joka ajoi päin nuorten venettä, 15 nuorta hukkui, olen käynyt Juuan hautausmaalla, jonne nuoret on haudattu, siellä on myös minun ukki ja mummo ynm.sukulaisia.Siihen aikaan muistan pappit oli tuomio hengessä olevia leipäpappeja haudattu,ja sukulaisia edelleenkin asuu siellä, niin sekin pappi oli sanonut että Jumala rankaisi nuoria, koska he olivat olleet menossa tansiimaan, mikä papin mielestä oli syntiä, mutta ei se niin mene, koska se pappi varmaan teki itsekkin syntiä joka päivä, jos ei tietoisesti, niin tietämättään kuitenkin, ei hän synnitön missään tapauksessa ollut.
    Pielinen on syvä pitkä ja virtaava joki, sinne on monet sen jälkeenkin hukkuneet.
    Ehkä tää ei nyt liity tuohon, mutta tuon lukiessa tuli mieleen tää tapaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Ihan hirveä juttu tuo jonka kerroit. Muistan lukeneeni siitä jostain. Eihän meistä synnitön kukaan ole, ei pappikaan. Ja kuten eräs lukijamme kommentoi yksityisesti, papin tehtävä on lohduttaa. Ja onko se tanssiminen nyt sitten niin syntiä vai ei? Ja yleensä kaikenlainen hauskanpito. Eiköhän se meidän yhteinen Jumalamme pidä enemmänkin siitä, että nautitaan elämästä eikä synkistellä. Eihän viinin juominenkaan ole syntiä. Jeesuskin muutti veden viiniksi. Jossain piireissä alkoholin käyttöä pidetään niin suurena syntinä. Ehkä juju on siinä, ettei siitä saisi (liikaa) humaltua. Mutta annan jokaisen pitää oma mielipiteensä tässäkin asiassa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!