 |
| Näkymä Punaisen Tuvan keittiön ikkunalta |
Koti on siellä missä sydän on, sanotaan. Tai missä elät rakkaidesi kanssa. Koti on paikka, jossa voit olla kaikessa rauhassa oma itsesi. Voit kokea olevasi turvassa, elää ilman rooleja ja naamioita. Kotoa on välillä hyvä lähteä pois, katselemaan maailmaa muilta kanteilta. Velvollisuudet, työ ja opiskelu, matkat kutsuvat astumaan kodin ulkopuolelle. Kaikilta reissuilta, läheltä tai maailman ääristä, on aina yhtä ihanaa palata kotiin.
Oman kodin etsijöille sanotaan usein, että tiedät kun sopiva löytyy. Silloin tunnet tulleesi kotiin. Tämä on ihmeellinen asia ja totta. Oma koti on löytynyt neljä kertaa tämän tunteen vallatessa mielemme Ukon kanssa asuntoa etsiessämme. Samoin kävi Punaisen Tuvan kanssa. Silloinkin tulimme kotiin, vaikka tupamme onkin vapaa-ajan asunto. Itseasiassa vanha papanmökki, Laurin entinen koti. Lauri ei ole meille sukua emmekä ole häntä koskaan tavanneet, mutta tuvassa on jäljellä Laurin jäämistöä. Hän oli poikamies elämänsä loppuun saakka ja harrasti ahkerasti puutarhanhoitoa. Punaisella Tuvalla ollessa tuntuu monta kertaa olevansa enemmän kotona kuin "oikeassa" kodissa.
Lapsuuden kotiakin kutsutaan usein edelleen kodiksi, vaikka sieltä olisi muutettu pois jo aikapäiviä sitten. Kaksi vanhinta lastamme ovat asuneet useita vuosia omissa kodeissaan. Kun he aikanaan olivat muuttaneet lapsuudenkodista omilleen, he alkuun kävivät täällä luonamme omilla avaimilla. Sitten, jostakin päivästä alkaen, he kumpikin alkovat painaa summeria ja sitten ovikelloa. Olisiko silloin tapahtunut jokin viimeinen irtaantuminen. Avaimia ei heiltä ole pyydetty takaisin 🤣
Koti on kallisarvoinen paikka. Oma koti kullan kallis. Samoin kotimaa. Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Kodin arvoa ei mitata rahassa eikä tavarassa, rahallinen arvo on asunnolla. Omat tavarat tekevät kotiin omanlaisen tunnelman, kodikkuuden.
Muistan joskus nuorempana, kun oli olevinaan jotain paineita kodin sisustamisen kanssa. Kyselin sitten Ukolta, mitä toiveita hänellä olisi ja minkälainen meidän kotimme on hänen mielestään. Hän vastasi, että meillä on kodikasta. Se riitti hänelle, se riitti minulle. Ja riittää edelleen.
Kodikas, kotoinen, kotikutoinen, kotikulta. Sanoja ympäröi lämpö ja mieleen piirtyy punaisia sydämiä.
Koditon, kodittomuus. Miten surullisia ja ankeita ajatuksia nämä sanat tuovat mieleen. Miten lohdutonta olisi, jos ei kokisi mitään paikkaa kodikseen. Ihmisellä voi olla paikka, jossa asuu, mutta ei silti kotia.
Puhutaan myös kodin löytymisestä toisen ihmisen luota tai jostakin kaupungista tai maasta. Harrastuksen parissakin voi olla kuin kotonaan, joskus kai työssäkin. Missä sydän on, siellä on koti. Kotiinpaluu voi olla myös vertauskuvallinen. Kun ihminen löytää hengellisyyden tai muun merkityksellisen olotilan itselleen. Tai kun kuollessaan palaa osaksi luonnon kiertokulkua, maaksi taas, palaa juurilleen, kotiin.
 |
| Näkymiä kaupunkikodin keittiön ikkunasta. |
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Olen samaa mieltä. Mökkejä mekin kävimme katsomassa reilusti yli kymmenen, silloin kun mökkiä haimme. Kun tulimme oman mökkipihan piiriin tiesimme että tämä on meidän. Mökki oli pieni ja kunnostuksen tarpeessa. Mutta siinä oli meidän mielestämme potentiaalia. Nyt näin jälkiviisaana olisi kannattanut koko mökki kaataa ja rakentaa uusi tilalle. Olemme nyt kaikkien näiden vuosien aikana uusineet siellä kaiken. Mutta jos olisimme kaataneet mökin olisi velkaa tarvinnut ottaa paljon. Nyt korjaukseen ja uuden puolen rakennuksen olemme rakentaneet ilman velkaa. Aika ja raha on kulkenut käsikädessä. Kaikki mitä on pystynyt on tehty itse. Nyt siitä on kohta yhdeksän vuotta mökin ostosta ja vielä se ei ole kunnossa. Samalla kun mies on rakentanut mökkiä minä olen tehnyt pihassa ja puutarhassa. Meidän tontti on etelä / pohjois tontti. Pohjoisessa on kalliot ja etelässä on ihanat peltonäkymät kauas. Olemme varmasti siellä suurinosa vuodesta nyt kun uusipuoli on melkein valmis. Saimme viimevuoden syksyllä lämpimän veden ja suihkun. Molemmat kodit on kyllä yhtä rakkaita ja rakkaudella korjattu ja rakennettu. Itse olen muuttanut hyvin aikaisin pois lapsuuden kodista ja työhön menin jo viisitoista vuotiaana. Kotimme ja mökkimme olemme sisustaneet oman mielemme mukaan, ei mikä on muotia vaan mistä me juurikin pidämme ja nautimme kumpikin. Kotikutoinen on juurikin hyvä sana.
VastaaPoistaKiitos kotoisesta kommentistasi! 🏡 Kyllä sinä oletkin saanut mökin pihamaalla paljon aikaiseksi - niin upeat istutusalueet! Tekin siis ilmeisesti löysitte mökin fiilispohjalta eli tulitte kuin kotiin! Se tunne on ihmeellinen ja ihana! Koti ja mökki pitää sisustaa oman näköiseksi. Enpä tiedä edes voiko meidän kotia kutsua sisustetuksi - on hankittu sitä mitä on tarvittu ja mistä on tykätty 🏡 ja hyvä on tullut, ainakin meille!
PoistaOlin 19v.kun muutimme turkuun n.600km.päähän kotimaisemista, täysin vieraaseen ja tuntemattomaan kaupunkiin, alkuun vastaanotto kerrostalo asuntoon, kun mentiin tekstiilitehtaaseen töihin, kaikki nuoret oli sinne muuttaneet eri puolilta Suomea, asuimme vuoden siinä ja aloimme etsiä muualta asuntoa, asuttiin neljässä vuokra-asunnossa, kaksi niistä oli työsuhde asuntoja.
VastaaPoistaTämä missä asumme nyt, on ollut kotimme 30 vuotta,jossa on myös sauna, se on ehdoton, aikoinaan koin sen että tämä koti on meille johdatus, Raamatussa sanotaan että:..." kun Jumala on antanut meille elämän,hengen ja kaiken, on hän määrännyt meille ajat ja asumisemme rajat.."
kun hän johdattaa, niin se on aina parasta.
Asumme maaseudulla,jossa minulla oli lyhyt työmatka, luonto, metsä ympärillä,rauhallisuus, en tarvitse mitään muuta, päivät, viikot, vuodet menee nopeasti, ikää tulee meille koko ajan ja kehomme rapistuu päivä päivältä, enää ei olla 19 - 22v. vuotiaita, nyt on jos jonkinlaisia perus-sairauksia molemmilla. Lapsilla 3 kpl.on työpaikat ja hyvin asiat, olen kaikesta kiitollinen. Tämä koti on viimeinen kotimme maanpäällä, todellinen koti on taivaassa, miten lyhyt onkaan ihmisen elämä, huomisesta emme tiedä.
Päivät menee katsellessa ulos ja kahvia ryystäen, koiran kanssa lenkillä, jotain safkaa värkätä, siivota joskus, kumpikin olemme aika paljon omissa huoneissamme tietokoneilla, joskus satutaan yhtä aikaa jääkaapille, tai tv:n ääreen, joskus otan päiväunet, sit tulee valvottuu pikku tunneille, aamulla nukkuu sit klo 9.00 asti. Oikeastaan tää elämä on vain odottamista päivästä toiseen, nyt ei ole kaupunkiinkaan ollut menemistä, niinkuin ennen.
Odotan kevättä ja kesää, siinä se aika menee.
Kiitos mukava oli lukea tuo tekstinne.
Kyllä sitä todellakin tietää, että asunto on oma. Koti jossa viihtyy. Jonne on aina mukava palata. Varmasti suloinen punainen tupanne.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Kyllä, oma tupa kullan kallis! Täällä punaisella tuvalla ollaan nytkin. Tultiin tukka putkella heti, kun työt tänään päättyivät. Tuvan lämmössä on suloista, hella lämmittää, kun ulkona paukkuu pakkanen. Hanki kimmeltää ja pihalla palaa kynttilät lyhdyissä. Unikin tuntuu täällä paremmalta!
PoistaKiitos kommentistasi! Oli mukava lukea ajatuksiasi tästä aiheesta. Yksi asia mikä ilahdutti minua kovasti oli mainitsemasi kiitollisuus! Kiitollisuus omasta kodista ❤ ja sepä onkin tosi tärkeä huomio.
VastaaPoistaMeillä on mökillä käsinkirjottu huoneentaulu, josds lukee: "Tyytyväisyys on kodin onni." Ja se on myös tosi hyvin sanottu.
Sinullakin on ollut pitkä matka ja monta kotia matkan varrella nykyiseen kotiinne, jossa ympärillä on metsää ja luontoa ja oma rauha. Ei ihme, että olet kiitollinen!