Erikoisten Asiantuntijoiden kätevät niksit, osa 3

Erikoiset Asiantuntijat ovat parantumattomia lukutoukkia. Hyvä kirja on meille lähes uskonnollinen kokemus. Käytämme ahkerasti kirjaston palveluita. Jos lähikirjasto taas kerran uhataan säästöjen nimissä sulkea, köytän itseni ketjulla sen seinään ja ryhdyn nälkälakkoon. 

Tätä kirjoittaessani itselläni on kirjastosta lainassa 12 kirjaa ja varauksessa 17. Ahneus vähän haittaa tässäkin asiassa. Aina kun näen jonkun kiinnostavan kirja-arvostelun tai muun jutun jostain kirjasta jossain, ryntään kirjaston nettisivuille varaamaan sen. Tästä syystä tilanne on edellä kerrotunlainen. Sitten olen pulassa noiden kirjojen kanssa, kun eräpäivät alkaa paukkumaan, eikä ehdi tarpeekseen niitä lukea. Pitää välillä käydä töissäkin. Työn tekeminen haittaa harrastustoimintaa. Tosin aika vähän on pitänyt tähän mennessä lainatuista kirjoista palauttaa vain sen vuoksi, etten ole ehtinyt lukea. 

Pakostikin lainassa olevista kirjoista joku tai joitain jää kesken ja odottamaan lukemisen jatkumista. Usein käy näin, kun kirjastosta tulee tekstiviesti, että joku uutuuskirja olisi nyt noudettavissa ja niissähän usein on laina-aika vain kaksi viikkoa. Pakko on pistää syrjään se toinen, jo aloitettu kirja, jotta ehtisi lukea uutuuskirjan ja tietysti sitä uutuutta on jo odottanutkin. Muiden kirjojen kuin uutuuksien lainaa voi muistaakseni uusia viisi kertaa. Jos ei 20 viikon aikana saa kirjaa luettua, niin sitten joutaakin jo palauttaa sen kirjastoon.  

Kirjanmerkkejä tarvitaan siis useita kappaleita. Joskus olen ostellut kirjanmerkkejä reissun päältä matkamuistomyymälöistä tai museoista. Pari kappaletta olen saanut lahjaksi. Niitä en uskalla/raaski käyttää. Säilön niitä yöpöydän laatikossa. Muutaman ihanan olen nimittäin unohtanut palautettavan kirjan väliin, kun kirja on jäänyt itseltä syystä tai toisesta kesken. Jokin aika sitten itsekin löysin kirjaston kirjan välistä kauniin postikortin, jonkun kanssalukijan sinne unohtaman. Se on nyt minulla kirjanmerkkinä, kunnes ennemmin tai myöhemmin se jää palautettavan kirjan väliin ja jatkaa elämäänsä jonkun toisen lukijan kirjanmerkkinä. Tommy Hellstenin kirjoittaman kirjan nimi on ”Saat sen mistä luovut”. Se pitääkin paikkansa, olen lukenut kirjan. Oma filosofiani kuuluu: ”Menetät sen minkä olet saanut ilmaiseksi.” Ja välillä kyllä tulee menetettyä (=hukattua ihan rahallakin ostettua tavaraa).

Ai niin, se kätevä vinkki. Nykyään käytän kirjanmerkkeinä kaikenlaisia sopivan kokoisia lärpäkkeitä, joista nyt ei niin väliä ole, vaikka kadottaisikin ne. Ohessa kuvia. Kolme kirjaa on tällä hetkellä keskeneräisenä, postikortti odottelee pääsyä Terhi Kokkosen Rajamaan väliin, painopeiton tuoteseloste on ihan ”untuvikko” ja Finlandia Kirjan kirjanmerkki seilaa yöpöydällä muuten vaan. Kunnes Haukkuli hoksaa sen ja pistää päreiksi. Se käy aamuisin aina tarkastamassa, olisiko mamman yöpöydällä mitään paloiteltavaa. Käytetty (!) tai käyttämätön paperinenäliina on suosikki. Korvatulpat ovat myös ihan parasta. Niitä voi heitellä ilmaan ja juosta karkuun korvatulppa suussa ja odottaa, että mamma ryntää perään. Kirjoihin, kännykkään tai sähköjohtoihin Haukkuli ei ole koskaan kajonnut. 

Siitäpä tuli mieleen, että kerran ”palautin” kirjastoon myös yhden oman kirjani. Vasta monen päivän päästä aloin ihmetellä, että mihin olen sen hukannut ja kävin mielessäni läpi kaikki skenaariot roskiksista keräyspaperilaatikon kautta biojäteastiaan ja kompostiin. Sitten tuli mieleen kysyä kirjastosta, että olisko teillä yhtään ylimääräistä kirjaa täällä. Ja olihan se palauttamani kirja siellä. 

Muokattu: Tämän Finlandia Kirjan kirjanmerkin (ylläolevassa kuvassa) Haukkuli kävi sitten pureskelemassa heti seuraavana aamuna tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen. Se osasi taas kerran lukea ajatuksiani. Tai sitten se käy salaa lukemassa luonnosvaiheessa olevia blogipostauksia.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.