sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Rajamaa



Terhi Kokkosen esikoisromaani Rajamaa alkaa tapahtumalla, jonka syitä kirja alkaa keriä auki. Tapahtumavyyhdin auetessa tarinaan linkittyy mukaan muitakin henkilöitä päähenkilöiden Riston ja Karon lisäksi ja tarinat limittyvät toisiinsa enemmän tai vähemmän.
Alkuun niin väritön vyyhti värjäytyy ja kerrostuu monisäikeiseksi.

Kuuntelin kirjan BookBeatista Terhi Kokkosen itsensä lukemana. Hänen eleetön ja lähes monotoninen äänensä ruokki kirjan outoa tunnelmaa. Kirja huokui pahaenteisyyttä ja antoi kuulijan ymmärtää, että jotakin vinksahtanutta on tapahtunut tai tapahtumassa. Siitäkö kirjan nimikin juontuu, Rajamaa. Kuinka ohut on se raja, kun ihminen kiusattuna, piinattuna tai ärsytettynä tekee jotain sellaista, että raja ylittyy.  

Hidastempoinen kerronta ja tapahtumien vähäeleinen eteneminen saivat sydämen hakkaamaan kiivaasti. Mielikuvat sanomatta jääneistä ja kertomattomista kohtauksista täydensivät tarinaa kuulijan mielikuvissa. Pahimmat pelot voivatkin olla aavistuksia, eivät niinkään ne kerrotut yksityiskohdat. 

Kirjan sointi oli mollivoittoinen, Bachia ennemmin kuin Vivaldia ja taustalla soi Lapin taikarumpu kuin rinnasta irroitettu sydän sätkisi verissään lumihangella. Näin kirjan maisemia, henkilöiden ilmeitä ja eleitä mielessäni. Kaikissa kirjan henkilöissä oli oma outoutensa, joka kuulsi heistä vaikkei sitä suoraan kerrottu. Outous ilmeni kerronnan vaivihkaisin keinoin. Teksti muuttui visuaaliseksi, mutta näkymät olivat aavemaisen tyhjiä. Kirjan tunnelma on täyteläinen, mutta samalla se lietsoi sieluun kylmää tyhjyyden tunnetta. En osaa selittää mitä ja miten tämä tapahtui, mutta joskus jotkut lukukokemukset muuttuvat ikäänkuin fyysisiksi kokemuksiksi ja Rajamaan kanssa kävi juuri niin. Olin kuin imeytynyt tarinaan.

Alkuun Kokkosen äänessä jokin häiritsi minua ja aloin tarkkailla sitä ja oli käydä niin, että ääntä kuunnellessa tarina jää taka-alalle. Onneksi intensiivinen tarina nappasi mukaansa ja loppujen lopuksi lukijan ääneen totuttuani se täydensi tarinan.

Erikoinen, erilainen. Arvioni ⭐⭐⭐ ja 1/2. Jos nyt arvioida täytyy 😁




 Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat/BookBeat

2 kommenttia:

  1. Kiitos kirjan esittelystä. Minua se aluksi kiinnosti hyvin pinnallisesta syystä. Siitä että Kokkonen oli ultra bran solisti. Mukavaa sunnuntai iltaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Minua kiinnosti samasta syystä 😁 Mutta hyvä kuuntelukokemus kaikkinensa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!