Eräässä seuraamassamme blogissa oli osuvaa juttua häiveystävyydestä. Uusi sana. Blogin osoite on luonnonluomaa.blogspot.com.
Envallin esseet käsittelevät monia erilaisia aiheita, mutta niitä yhdistää paikoitellen huolimaton kieli, kirjoitusvirheet ja EA:aa aina ärsyttävät pilkkuvirheet. Lisäksi Envallin juttu lähtee rönsyilemään otsikon mukaisesta aiheesta ja pian ollaan jossain ihan muissa tarinoissa, kuin aluperin lukija on odottanut. Onhan Envall toki saanut Finlandia-palkinnonkin vuonna 1990 teoksellaan Samurai nukkuu. Tässä esseekokoelmassaan hän olisi voinut käyttää osaavampaa kustannustoimittajaa, jos on sellaista käyttänyt ollenkaan. Mutta ei nyt enempää hänen esseekokoelmastaan, se ei ole tämän postauksen aihe. Arvostan kaikkea kirjoittamista.
Envallin mukaan ystävät eivät puhu ystävyydestään. Lähimmäisenrakkaus on eri asia kuin ystävyys. Lähimmäisenrakkaus on valikoimatonta ja se kohdistuu kaikkiin lajitovereihin. Esimerkiksi puistonpenkiltä keikahtaneeseen puistokemistiin, jonka tilasta me ohikulkijat olemme huolissamme ja soitamme hänelle "noutajan" 112:sta. Jo laki vaati sitä, jos lähimmäinen on avun tarpeessa.
Vihamielisyys on kiellettyä, ystävällisyys vaadittua. Ystävälle osoitetaan ystävyyttä, muille ystävällisyyttä.
Ystävyys ei väljähdy tapaamattomuuden väliajoista. Todellisen ystävän kanssa voi luontevasti jatkaa juttua tai jopa kesken jäänyttä lausetta, vaikka edellisestä kohtaamisesta olisi kulunut päiviä, viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia.
"Hyvä ystävä" tai "paras ystävä" on ystäväjoukon kyseenalaista hierarkoimista. Jolla on monia ystäviä, sillä on monenlaisia ystäviä ja ystävyyksiä. Ystävyyttä ei pidä kategorisoida liikaa.
Joku on läheinen ystäväni tai läheisempi kuin joku toinen ystäväni. Kyse voi olla kosketuspinnasta tai samanhenkisyydestä. Joku voi olla ajallisesti, maantieteellisesti tai sosiaalisesti läheisempi tai kaukaisempi ystävä. Ystävyyden läheisyys tai kaukaisuus ei ole siis yksiselitteinen asia.
Ystävyydessä esitetään usein esiintyvän seuraavia käyttäytymistapoja:
altruismi, sympatia, empatia, rehellisyys, lojaalius, avoimuus, anteeksianto, välittäminen, keskinäinen ymmärrys ja myötätunto, toisen seurasta nauttiminen, luottamus, myönteinen vastavuoroisuus, mahdollisuus olla oma itsensä, ilmaista tunteitaan ja tehdä virheitä ilman tuomitsemisen pelkoa.
Läheisimpien ystävien kanssa eläessä kaikki nämä edellä mainitut toteutuvat.
Kuvat: wikipedia.org ja Pixabay
Ei kaupallista yhteistyötä
Lähteinä on käytetty edellä mainittua Markku Envallin kirjaa sekä Wikipediaa ja Ilta-Sanomissa 14.2.2020 julkaistua Väestöliiton psykologi Jaana Ojasen haastattelua.
Kuvien ja tekstin käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Mahdolliset kommentit pyydetään kirjoittamaan postauksen lopussa olevaan kenttään, jotta ne ovat kaikkien lukijoiden nähtävillä.
Tämä aihe! Ihana! Mietin itsekin usein, lähinnä peilin tai oman navan edessä.
VastaaPoistaTuo on niin totta, että pitkäaikaisessa ystävyydessä saatetaan tavata harvoin, mutta juttua jatketaan siitä, mihin jäätiin Minulla on tällaisia ystäviä opiskeluajoilta ja yksi lapsuudesta. Me olemme muuttaneet niin lukemattomia kertoja, että välillä on pitänyt oikein luoda uusia kaveri- tai ystävyyssuhteita.
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne, Mentaalimatkaaja ja Marja 50+. Tänä päivänä ei maantieteellinen välimatka ole niin merkittävä vaikuttaja ystävyyssuhteiden säilymisessä kuin joskus aikaisemmin. Näin jälkikäteen vähän harmittaa se, että silloin kun me olimme nuoria, ei ollut muuta kuin se lankapuhelin ja kirjeposti... ja omat jalat, polkupyörä ja koulubussi. Mutta niillähän sitä mentiin, kun ei muusta tiedetty. Kyllä siinä suhteessa on menty parempaan suuntaan ystävyyssuhteiden ylläpidon mahdollisuuksissa.
VastaaPoista