Kehtolaulu

 

Olen nähnyt monta elokuvaa aiheesta "Kuinka lastenhoitaja tuli hulluksi". Aihe on jokaisen vanhemman yksi pahimpia painajaisia. Ihminen, jonka hoteisiin olet uskonut rakkaimpasi, lapsesi, tekee heille jotakin karmivan pahaa. Kirjailija Leïla Slimani oli minulle ennalta tuntematon ja tulin tarttuneeksi kirjaan kirjastossa sen tummasti puhuttelevan kannen vuoksi. Siveellisesti pukeutununeelta lastenhoitajalta on rajattu kuvassa pää poikki.

Tuttu kuvio. Perheen äidin on aika palata töihin ja kun perheellä tuntuu käyneen uskomaton tuuri apuun löytyneen lastenhoitajan kanssa, ovat kaikki jäätävän psykologisen trillerin ainekset koossa. Koko perhe rakastuu tähän Louise-nimiseen lähes enkelimäiseen, täydellisenä näyttäytyvään hoitajaan. Louisesta tulee perheelle niin tärkeä, etteivät he enää voisi kuvitellakaan elämäänsä ilman häntä. Hän on lastenkasvatuksessa ja monissa muissa asioissa aina askelen edellä. Hän on lohduttava syli ja olkapää myös vanhemmille. Hän on aina paikalla. Hän on yksi heistä. Vai onko sittenkään?

Kauneinkin kermakakku alkaa härskiintyä ennemmin tai myöhemmin. Kuoren alla kuhisee. Lukijalle tarjoillaan vinkki jos toinenkin kuin pieni pala kakkua siivu kerrallaan. Epäusko vaihtuu toteamiseen: "Kaikki taisi tosiaankin olla vähän liian hyvin!" 

Kirja toimii vallankäytön ja nöyryyden näyttämönä, tehden sen vähäeleisesti, mutta viiltävän tarkkanäköisesti. Kuinka valta väärissä käsissä saa aikaan peruuttamatonta tuhoa. Tämä pätee perheen lisäksi kaikkiin yhteisöihin, joissa eriarvoisessa asemassa olevat ihmiset toimivat.

Leïla Slimani on ranskalais-marokkolainen kirjailija ja toimittaja, syntynyt vuonna 1981. Hänet on palkittu useilla kirjallisuuden alan palkinnoilla. Presidenttin Macron on nimittänyt Leïla Slimanin Ranskan kulttuurin ja kielen lähettilääksi vuonna 2017.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.