Tarinoita lintumaailmasta: Hiirihaukka

Hiirihaukka ( Buteo buteo)

On aurinkoinen keskikesän sunnuntaipäivä. Keskipäivän aurinko on korkealla, taivas on sininen ja vain pieniä pilvenhattaroita leijailee korkeuksissa.

Istun terassin reunalla perhosia ja sudenkorentoja bongaillen. Kaikki kauneimmat päiväperhoset ovat liikkeellä sankoin joukoin. Ne liihottelevat, leijailevat, kisailevat ja kiitävät kukasta kukkaan. Ja koska istun aivan paikallani keltaisessa kesämekossani, muutama perhosystävä erehtyy pitämään minuakin kukkasena.

Yhtäkkiä suoraan eteeni lentää talon takaa tumma hahmo. Tuhat kertaa suurempi kuin suruvaippa ja paljon suurempi kuin palokärki, joka on vieraillut pihallamme useana päivänä. Tumma, suuri lintu, joka lentää niin äänettömästi ja niin matalalla ja on tulossa minua päin. Katsomme toisiamme hetken silmästä silmään. Kunnes se tajuaa minut ja kääntyy äkkiä ja nousee ylemmäs. Näen sen keltaisen nokan ja koivet ja siipien alapuolen vaaleat  laikut.

Lähden haukan perässä maantietä pitkin, kun se nousee aina vain ylemmäs ympyräkuviota lentäen ja kadoten hetkeksi pilven sisään. Hetken kuluttua se alkaa liidellen laskeutua kuin ilmavirroista nautiskellen ja kuin toiveeni aavistaen laskeutuu kaukaisen kelon yläoksalle. Hetken istahtaa ja lähtee taas eteenpäin.

Onpa se tumma, tuumin ja kuuklaan hiirihaukan. Ja löydän tiedon, että Suomessa esiintyy hiirihaukasta kahta alalajia ja olen nyt päässyt näkemään tumman, läntisen hiirihaukan. Luultavasti naaraan, koska se on niin kookas. Saa nähdä, onko sen elinpiiri mökkimme ympäristössä, jolloin tulemme luultavasti kohtaamaan uudestaan. Jos se on vain läpikulkumatkalla, olen onnekas, kun osuin sen kulkureitille.

Lue myös toisesta jännittävästä kohtaamisesta.


Kuva: Pixabay

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.