Beauvoir oli ranskalainen kirjailija, filosofi ja feministi. Taustaltaan hän lienee ollut jonkinlaista alempiarvoista, "porvarillistunutta" aatelissukua. Isä oli työssäkäyvä juristi ja äiti huolehti perheestä. Kahdesta tyttärestä vanhempi, Simone, päätti jo nuorena ryhtyä kirjailijaksi. Hän opiskeli eri yliopistoissa matematiikkaa, filosofiaa, kirjallisuutta ja kieliä. Hän suoritti filosofian loppututkintonsa Sorbonnen yliopistossa ja työskenteli myöhemmn filosofian opettajana. Hän osallistui myös politiikkaan, matkusteli ja kirjoitti sekä ylläpiti useita suhteita sekä mies- että naispuolisiin rakastajiin. Tunnetuin heistä lienee toinen filosofi Jean-Paul Sartre. Beauvoir ei koskaan avioitunut eikä saanut omia lapsia, mutta hänellä oli adoptiotytär Sylvie.
Perhetytön muistelmien teksti ei varsinaisesti ole mukaansatempaavaa, paikoitellen se on jopa puuduttavaa, mutta sitkeilin sen läpi. Paikoitellen teksti taas oli hyvinkin mielenkiintoista ja sopii tähänkin päivään vaikka kuinka hyvin, vaikka kirjan asiat tapahtuvat viime vuosisadan alkupuolella ja enimmäkseen kahden maailmansodan välisenä aikana.
Pariisissa on eletty ihan eri maailmassa jo 1930-luvulla kuin täällä raukoilla rajoilla, jossa vielä silloin oli lukutaidottomuutta, kieltolaki voimassa ja tapettiin toisiamme puukoilla ja puntareilla. Pariisin metrokin on otettu käyttöön jo vuonna 1900 kuusilinjaisena, Helsingissä vuonna 1982 yksilinjaisena. Pariisissa nuoriso ajeli autoilla, opiskeli yliopistossa parikin loppututkintoa, matkusteli ulkomailla ja vietti vapaa-aikaansa baareissa ja jazz-klubeilla gin fizziä siemaillen ja tanssien ja kävivät elokuvissa. Nainenkin saattoi mennä ravintolaan yksin lounaalle. Tosin vastaavasti vanhemmat ja varsinkin äidit hallitsivat voimakkaasti vielä täysi-ikäistenkin lastensa elämää, kunnes nämä olivat pystyviä elättämään itsensä tai avioituivat pois lapsuudenperheestään.
Perhetytön muistelmissa kirjailija kuvaa perusteellisesti elämäänsä lapsuudestaan alkaen. Hänellä on täytynyt olla hyvät päiväkirjamerkinnät, niin kuin tulevalla kirjailijalla pitääkin. Tietysti mukana voi paljonkin olla muistinvaraista tarinaa tai mielikuvituksenkin tuotetta. Tuskin mikään muukaan elämänkerta on pelkkää faktaa ja sellaisenaan olisi varmaan aika puuduttavaa luettavaa. Tulevana filosofina ja feministinä Beauvoir ei tyydy vain kertomaan mitä tapahtui missä ja milloin, vaan pohtii ääneen omaa kasvuaan ja kehitystään ja peilaa itseään muihin lähellään oleviin ihmisiin. Tarinat ja maisemat vaihtuvat tiuhaan tahtiin.
Kuten alussa mainitsin, kirjassa on paljon asioita ja hyviä oivalluksia, jotka hämmästyttävällä tavalla sopisivat tähänkin päivään. Myös joitakin pohdintoja, joita itsekin olen miettinyt, mutta en ole tullut ajatelleeksi niitä koskaan ääneen. Lukiessaan tuli uudelleen miettineeksi uusista näkökulmista omaakin lapsuuttaan ja nuoruuttaan ja mitä siinä olisi voinut olla ja tapahtua toisin, jos olosuhteet olisivat olleet joiltain osin erilaiset.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / kirjan etu- ja takakansi
Lähde: Wikipedia
Ei kaupallista yhteistyötä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!