Elämäämme mahtuu monenlaisia paikkoja, joissa ehdimme asumaan ja olemaan. Useimmiten niihin liittyy jossain vaiheessa se hetki, kun on aika luopua. Luopumisen vaikeus kertoo, että paikka on ollut rakas ja siihen liittyy lämpimiä muistoja.
Kaikkea ei voi säilyttää eikä kaikissa paikoissa ehdi olemaan. Silloin on luovuttava. Muistoja meiltä ei voi kukaan viedä.
Paikka, joka on pitänyt kuin sylissään. Varjellut helteeltä, sateelta ja tuulelta. Nukuttanut iltaisin lempeään uneen kattoparrujen natistessa ja herättänyt uuteen aamuun auringon noustessa järven yllä ja heittäen valonsäteet ensin varpaiden päihin ja sitten kasvoille.
Jossa taivas on syksyllä sysimusta ja niin täynnä tähtiä, joista suurinta osaa et koskaan voi nähdä kaupunkien valoissa. Kun Linnunradan vyö kulkee taivaanlaen poikki ja jos katsot riittävän kauan, pääset varmasti näkemään tähdenlennon jos toisenkin.
Kuikan huuto ja lokkien kirkuna. Veden lempeä aaltoilu rantahiekkaan tai tyrskyt vasten laituria.
Haavan lehtien havina. Männyn neulasten tuoksu. Ulpukan ja lumpeen kukkakorit järven pinnalla.
Rantasaunan lempeät löylyt, pihakoivusta tehty saunavihta, kiukaalla paistettu saunamakkara. Laiskasti ongenkohoa nypyttävä pikkukala ja järven jättimäisin hauki, joka taas kerran irtosi koukusta.
Karannut uimapatja, ahvenia täynnä oleva katiska, lapset mato-ongella laiturin päässä.
Eräs kesä, kun oravat tekivät pesän katon alle ja poikaset mekkaloivat niinkuin lapset vain osaavat. Ja lopulta niitä oravia putoili sieltä katonrajasta, kun niiden oli aika lähteä maailmalle.
Helmipöllön puusta putoaminen, kun poltimme risuja ja savut osuivat sen nukkumaoksalle. Vähän aikaa meni, kun pöllö tokeni ja sitten lensi takaisin nukkumaan toisen kuusen oksalle. Lasten suuri huoli pöllöstä, ettei se vain saanut häkämyrkytystä.
Kevät, kun kuopuksen vappupallo karkasi ja jäi kiinni korkean koivun oksaan ja Ukon olisi pitänyt kiivetä se sieltä hakemaan.
Kun koira lähti uimaan katiskanmerkin perässä eikä päästänyt irti ennenkuin se haettiin veneen kanssa rantaan. Se oli jo vajoamaisillaan saaliinnoutomatkallaan, kun ehdittiin hätiin.
Ja monia, monia muita muistoja.
Paikka, joka jää sydämeen ja jonne osa omaa sydäntä jää.
Ikuisiksi ajoiksi.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Niinhän se on, että (ainakin minä, näin elämän ehtoopuolella) sitä jää kaipaamaan tiettyjä paikkoja elämässään. En osaa sanoa, varmaan kaipaisin esimerkiksi Turkua, jos täältä täysin pois riistäytyisin.
VastaaPoistaKuitenkin, kun mietin niitä maita ja paikkoja, joissa olen asunut, eniten kaipaan Lontoota ja sen värikästä elämää. Eniten sitä, että jos yhtäkkiä tekee mieli mennä jonnekin kulttuuririentoihin, aina löytyy jotakin, vaikka ihan ex-tempore. Siitä pidän.
Kiitos kommentistasi! Näin se on, joitakin paikkoja kaipaa enemmän kuin toisia. Sitten on myös paikkoja, jotka löytäessään tietää tulleensa kotiin. Sekin on ihana tunne.
PoistaHyvää sunnuntain jatkoa sinulle 🌞