Äitini kävi kansakoulun maaseudulla pienellä paikkakunnalla ja sen jälkeen oppikoulua lähimmässä ķaupungissa. Koulun ohessa ja jälkeen teki töitä perheen maatilalla. Sitten palkollisena toisten tiloilla, muun muassa kaalimaalla. Tehdastöitäkin ehti tehdä monta vuotta, ennenkuin minä synnyin. Sitten äiti jäi ajan tapojen mukaisesti kotiäidiksi. Jäi, tai paremminkin, sai jäädä kotiin. Nykyään ajatellaan taas toisella tapaa äitien ja naisten urasta ja työssä käymisestä.
Mietinkin tässä eräänä päivänä, miten äiti vaikutti niin sivistyneeltä vähäiseen koulunkäyntimääräänsä nähden. Hän taisi tavallisimmat ja vähän fiinimmätkin käytöstavat. Hän osasi keskustella monista aiheista ja oli puhetavaltaan eloisa ja ilmeikäs. Hän oli erittäin sosiaalinen ja helposti lähestyttävä. Puhelias, mutta myös erinomainen kuuntelija. Hän ei oikeastaan koskaan väitellyt tai riidellyt mistään asioista.
Kaikki taidot eivät löydy koulupenkeiltä, vaikka niitä kuluttaisi vuosi toisensa perään. Elämänkoulu, uteliaisuus, tiedonjano ja kanssaihmisten mielipiteiden arvostaminen kysyy taitoja ja luonnetta. Ettei alistu tai taivu siihen, mitä elämän puitteet tarjoavat, vaan hankkii itse lisää tietoa ja taitoja. Itsensä arvostaminen sellaisena kuin on. Puutteineen ja lahjoineen. Itsensä voi nostaa jalustalle. Tai kaivaa kuopan, jonka pohjalle käy makaamaan ja riipii multaa päällensä. Tai sitten voi elää maan pinnalla, jalat maassa, pää pystyssä ja katse eteenpäin suunnattuna.
Elämässä voi nähdä asiat niin monella tapaa. Voi kaivamalla kaivaa ja nähdä sen ruosteisen kohdan tai halutessaan sen pikkuriikkisimmänkin valon säteen pilkahduksen. Loppu on itsestä kiinni, kumpaa kohtaa alkaa tavoitella.
Usko aina hyvään, toivo parasta ja rakasta jokaista päivää. Tee se minkä voit näiden asioiden eteen.
Olen omat kouluni jo käynyt. Elämänkoulu on vielä vaiheessa. Olen kohta sen ikäinen, kun äitini oli kuollessaan äkillisesti. Siitä on jo 18 vuotta, mutta aina vaan on äitiä ikävä. Tietysti on.
Kun elämä murjoo tai tänä päivänä varsinkin, some huutaa jos jonkinlaista älyttömyyttä, pidän malttini ja mielenrauhani äidin sanoin: "Asiat järjestyvät, kun ihmisille tulee järki päähän." Ihan ensimmäiseksi järki täytyy löytyä omaan päähän ja tarkoin harkita mihin lähtee mukaan. Epäkohtiin pitää puuttua niiltä osin kuin se on itselle mahdollista, mutta barrikadeja ei kannata alkaa rakentaa. Eikä vatvoa epäolennaisia. Vastoinkäymisiä tulee vastaan pyytämättäkin.
Sydämen viisaus kehittyy elämänkokemusten myötä otollisessa ympäristössä. Viisaan ihmisen tunnistaa usein sitä tiedostamattaan. Viisaaksi kokemamme ihmisen kanssa on turvallista olla. Hänellä ei omien kokemustensa kautta viisastuneena ole tarvetta loukata toisia. Viisas ihminen osaa nauraa itselleen ja myöntää virheensä vaikeuksitta. Viisas ihminen myös oppii virheistään. Ja osaa ja pystyy helposti pyytämään anteeksi. Viisaalla ihmisellä ei ole tarvetta olla aina oikeassa. Hän osaa ajatella asioita myös toisten näkökulmista.
Äitini sydämen viisauden elinpiirissä kasvaneena yritän parhaani mukaan jatkaa ja jakaa tätä saamaani viisautta eteenpäin. Toivottavasti olen edes jossain määrin onnistunut.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Loistava postaus ja niin ajatuksia herättävää luettavaa! Minä niin toivoisin että minussa juurikin tuollaista viisautta asuisi kun kirjoitit. Sinussa sitä on varmasti♥ Se on kyllä totta että on paljon oppeja joita ei missään koulussa voi oppia vaan niitä on opiskeltava itse..välillä kantapään kautta:) Ikävä on varmasti, oma isäni menehtyi kun olin teini-ikäinen ja vaikka tuosta on jo melkoisesti aikaa niin aina välillä se ikävä oikein todella iskee.. Äitisi on ollut kaunis niin sisältä kuin ulkoa, mummo nimittäin aina sanoi että kaunemipia ihmisiä on ne joiden sydän on lämmin!! Aurinkoista ja ihanaa kesäpäivää♥
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Kun vanhempamme kuolevat, suru helpottaa, mutta ikävä ei lopu. Minusta siinä on myös paljon positiivista, ikävöimmehän rakasta ja tärkeää ihmistä. Jokainen meistä kompastelee ja tekee virheitä, mutta viisautta on ottaa niistä opikseen. Miten kohtelee muita ihmisiä, se on minusta tärkein viisauden mittari. Mummosi puhui viisaita sanoja ❤
PoistaLämmintä lauantain jatkoa 💛🌞
Kiitos, hyvä kirjoitus.
VastaaPoistaSitä olen vaan miettinyt, että onko viisauden edellytys aina jonkin asteinen rikkoutuminen. Vaikeuksien kauttahan se valinta tulee eteen, nähdäkö elämän valonpisarat vai ruosteet. Ja onko se aina edes valinta, kun ihmisillä on erilaisia luonteita ja olosuhteita.
Ainakin se auttaa selviytymään elämässä, jos on hieno esikuva niin kuin sinulla äitisi. En voi omia vanhempianikaan moittia, olen heille monesta asiasta hyvin kiitollinen.
Kiitos kommentistasi! Niin, sanotaan, että viisaus karttuu elämänkokemusten myötä ja epäilenpä, että siihen ei riitä pelkästään hyvät kokemukset. Pitää olla molempia, hyviä ja huonoja ja turvallinen alusta niiden käsittelyyn ja oikeanlainen malli vanhemmilta. Monisyinen asia, jossa "kaikki vaikuttaa kaikkeen".
PoistaAurinkoista päivää sinulle 💛🌞
On hieno asia kun on saanut hyvän kasvatuksen ja on voinut ottaa vanhemmista aikuisuuteen mallia. Valitettavasti se ei oo mikään selviö, jos ajattelen omia vanhempiani ja tuttavienkin, niin se on vähemmistö, jotka voivat sanoa niin olevan. Sivistys ei ehkä auta, jos et ole ns. hyvä ihminen! Äitini oli monella tapaa hyvä, niin kai voi sanoa. Sinnikäs, ei antanut elämän lannistaa, vaikka parhaansa se yritti! Huolehti lapsistaan ja teki työnsä kotona kuin työpaikalla. Isäni meni aina siitä, mistä rima oli matalin. Eikä juuri kenestäkään muusta kun itsestään välitti. Voisi sanoa, että perheen neljäs lapsi. Ei mikään kiltti lapsi! Kumpikaan vanhemmistani ei ollut koulutettu, eikä meidän lastenkaan koulutusta arvostettu. Me opiskeltiin vastustuksesta huolimatta ylioppilaiksi ja minä kävin yliopistonkin. Luulen, että salaa äiti ainakin oli minusta ylpeä! Sekin oli paha, että lapset olivat tyttöjä!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Hienoa, että olette sisartesi kanssa kouluttautuneet vastusteluista huolimatta. Olen ihan varma, että äitisi on sinusta ylpeä - ehkä hän ei vain osannut ilmaista sitä!
PoistaJoskus vanhemmilla on toiveita, joita syntyvän lapsen pitäisi toteuttaa. Vaikka olemalla toista sukupuolta kuin on. Toiveiden suorittaminen jatkuu joskus läpi elämän - harrastukset valitaan vanhempien toiveiden mukaan, jatko-opiskelut, jopa puolisot.
En tunne sinua, mutta kertomasi perusteella minulle tulee mieleen viisas ihminen, joka on ottanut opikseen omista elämänkokemuksistaan.
Lämmintä auringonpaistetta sinulle tänään ja tästä eteenpäin! 🌞💛