torstai 5. maaliskuuta 2020

Katsokaa, kuinka he raastavat toisiaan




Mikkelin piispa Seppo Häkkinen esittäytyi seurakunnan lehdessä. Hän osuu ytimeen monessa asiassa.

Muun muassa tässä: Päällimmäinen huolenaihe hänellä on keskusteluilmapiirin heikentyminen. Yhteiskunta jakautuu äänekkäisiin eturyhmiin. Vastakkainasettelu kärjistyy. Julkisuudessa äänekkäimpiä ovat vähemmistöt ja ääriryhmät. Kuinka tolkun väki, maan hiljaiset asemoivat lopulta itsensä? Hiljaiset muodostavat yhteiskunnan enemmistön. Meillä on ”syvä pohjavirta, joka pitää asioita paikallaan”.

Hiljaa oleminen ei ole kuitenkaan paras toimintatapa. Tarvitsemme kunnioittavaa vuoropuhelua, joka sisältää toisen kuuntelemisen, itseensä menemisen ja kantojen sovittelun. Eritoten tämä leimaa sosiaalista mediaa. Pilkkakirveet lentelevät nimimerkkien suojissa. Vaikka toinen olisi täysin eri mieltä, ei se saa estää vuoropuhelua. Toisen kuunteleminen ei merkitse sitä, että jakaisi kaikki tämän mielipiteet. Ilman kuuntelemista ei synny keskustelua. Ilman keskustelua ei synny muutosta asenteissa. Kirkko on ihmisten ja ajatusten kohtauspaikka, jossa erilaisuutta voidaan sietää. On ikävää, että valtapelit, maalittaminen ja polarisoitunut valtapeli pesiytyy kirkkoonkin.


Edellinen on melkein sanasta sanaan kopioitu lehtijutusta, vähän lyhenneltynä.


Voiko tätä enää selvemmin sanoa? Monesti onkin ärsyttänyt vaikutelma siitä, että tietyt ääriryhmät mielellään omisivat niitä maan hiljaisia omalle "puolelleen". Jos et kuulu ääriryhmään ja et ole barrikadeilla vaatimassa ja mieltä osoittamassa, ei tarkoita sitä, ettet olisi mistään mitään mieltä. Tai että olisit samaa mieltä ääriryhmien kanssa. Usein juuri ne, jotka ovat omasta mielestään ”asioista selvillä”, kuuntelevat muita mielipiteitä kaikkein huonoiten. Jokaisen pitäisi näissä asioissa mennä itseensä.

Häkkinen mainitsee haastattelussaan, kuinka Raamatun lause "Katsokaa, kuinka he rakastavat toisiaan", on muuttumassa muotoon "Katsokaa kuinka he raastavat toisiaan."

Mikkelin piispa Seppo Häkkinen. Kuva: Markku Lehtinen/Kirkonseutu-lehti

Tähän on siis tultu. Minkälaista elämä oli ennen sosiaalista mediaa? Raastoimme toisiamme varmasti vähemmän. Noin kolmekymppiset lapsemme muistavat ajan, jolloin kotitietokonetta ja kännyköitä ei vielä ollut. Luettiin kirjoja, katsottiin telkkarista ja VHS:ltä Muumeja ja puhelut soitettiin lankapuhelimella. Sitä en muista enää itsekään, miten laskut maksettiin.

Ja puhumattakaan niistä ajoista, kun Erikoiset Asiantuntijat olivat nuoria. Tietokoneista ja kännyköistä ei oltu kuultukaan. Televisio- ja radiokanavia oli kumpiakin kaksi. Radiosta kuunneltiin Nuorten Sävellahjaa lauantaisin (oliko se klo 16?) rinnakkaisohjelmalta. Ja sekin piti aina putkiradiosta etsiä joka kerta erikseen, kun vanhemmat kuuntelivat aina radiouutiset yleisradion puolelta. Joskus joku hyvä kappale yritettiin nauhoittaa kasetille ennen kuin juontaja alkoi höpisemään päälle. Lankapuhelimella soitettiin kavereille, mutta vain jos oli asiaa. Turhaan ei puhelimessa roikuttu. Jos tuli oltua vaikka sairaana ja pois koulusta, kysyttiin läksyt puhelimitse kavereilta. Meilläkin oli puhelin keskellä koko huushollia. Jos halusi käydä salaisempia keskusteluja, piti mennä vaatehuoneeseen puhumaan berberien ja koimyrkkypussien sekaan ja puhua silti kuiskaamalla. Samalla piti toivoa, ettei kukaan huomaisi puhelimen kadonneen paikaltaan.

Onko sosiaalinen media lisännyt ahdistusta ja ristiriitoja ihmisten välillä, vaikka se onkin parantanut yhteydenpidon mahdollisuuksia? Mitä tapahtuisi, jos blogit, Facebook, Twitter, Instagram, Snapchat, Tinder, Jodel tai LinkedIn ja muut samankaltaiset sovellukset poistettaisiin yhtäkkiä käytöstä? Miten oma ajankäyttösi muuttuisi? Kommentoi allaolevaan kommenttikenttään.

Kuvat: Pixabay, Markku Lehtinen/Kirkonseutu-lehti

Ohessa linkki lehtijuttuun:

http://www.kirkonseutu.fi/artikkelit/art2599972

Tekstin ja kuvien kopioiminen ja muu käyttäminen luvattomasti on kielletty. Lehtijutun linkkiä ja blogin linkkiä saa jakaa.

Ei kaupallista yhteistyötä.

7 kommenttia:

  1. Olen aivan varma, että melkein kaikki riidat alkaa sillä, ettei eroteta faktaa ja mielipidettä. Suurinosa puheistamme on kuitenkin mielipiteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Mentaalimatkaaja. EAt ovat kanssasi samaa mieltä. Fakta ja mielipide sekoittuvat ja disinformaatiota vielä siihen vähän lisäkdi. Sitten lähtee monelta mopo käsistä. Parempi on useimmiten pysytellä ulkopuolella, niin ei ainakaan itselle tule paha mieli.

      Poista
  2. Kyllä elämä olisi ehkä helpompaa ilman sosiaalista mediaa. Toisaalta:eipä tätäkään blogia sitten pystyisi lukemaan.
    Olen myös tyrmistynyt nykyisen somekeskystelun tasosta. Vaikkapa nyt sitten persut-vastaan-muu maailma. Keski-ikäiset ukot mouhottavat palstoilla pakolaisasiaa, ja jos olet kommenteissasi sovitteleva, olet suvakkihuora tai muuta yhtä kohteliasta.
    Seurakunnista en nyt totea muuta kuin että siellä on usein varsin riitaisat työyhteisöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Anonyymi. Ihan samaa mietimme täällä. Pakolaisasia on niin vaikea asia, että itse ei uskalleta sitä enää edes ajatella. Saati sitten lähteä someen sitä vatuloimaan. Sieltä tulee kuraa niskaan joka tapauksessa.
      Seurakunnat ovat tunnetusti ns. haastavia työyhteisöjä. Ovat aika hierarkisia ja olen kuullut, että jossain väkeä luokitellaan "hengellisiin ja hengettömiin". Ehkä vähän vitsillä, mutta totta toinen puoli. Kaikenlainen luokittelu on pahasta. Pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja kunnioittaa toisen työtä. Omalla vähäisellä kokemuksellani seurakuntatyöyhteisöistä ei ole pahaa sanottavaa, mutta kokemukseni on aika lyhyt ja vain kahdesta seurakunnasta.

      Poista
  3. Minulla on paljon samanlaisia muistoja kuin sinulla. Kyllä se Nuorten sävellahja tuli neljältä iltapäivällä. Sitä odotettiin kovasti ja äänitettiin kasetille hyviä biisejä. Minä uskon ja toivon, että maan hiljaiset ovat enemmistö, jotka eivät pidä ääriliikkeistä. Minulla ei somessa kulu mielestäni liian paljon aikaa, koska pidän lukemisesta, erityisesti iltaisin.Kivaa torstai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Marja. Mieti, jos nykynuoriso siirrettäisiin aikakoneella hetkeksi meidän nuoruuteen. :D Minäkään en somessa nykyään roiku muuten kuin blogia kirjoittamassa ja toisten blogeja lukemassa. Tää on paljon kivempaa kuin esi. Facebook. Mukavaa torstai-iltaa myös! Pysytään blogeissa.

      Poista
  4. Seurakunnan työntekijöiltä odotetaan pyhyyttä heidän edustamansa asian takia, mutta ihmisiä hekin vain ovat. Onhan se tietysti noloa, jos käyttäytyy täysin päin vastaisesti kuin mitä puhuu, mutta se koskee mielestäni kaikkien alojen kaikkia ihmisiä. Inhottaa kuunnella vaikka hallituksen kyselytuntia, jos maan johdossakin yritetään vaan kampittaa toisia. Saa sen toosan laittaa onneksi kiinni, niin kuin somenkin. Mulla on tallella itseäänitettyjä c-kasetteja vieläkin...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!