Päätän, etten anna periksi. Annan
äänikirjalle uuden mahdollisuuden. Selatessani lataamaani BookBeatin
valikoimaa, mietin mikä tyylilaji sopisi minun kuultavakseni
parhaiten. Jotta saisin tekstistä kuunnellen irti mahdollisimman
paljon.
Haa, pysähdyn tutun kansikuvan ääreen.
Runoja! Antti Holman Kauheimmat runot. Runokirja, jonka olen kirjana
lukenut. Se on valintani. Lataan kirjan, myös kuunneltavaksi
offlinessa ja myhäilen huvittuneena jo valmiiksi. Tutut runot ääneen
luettuina suoraan korviini. Tämä toimii varmasti!
Alkulätinöinden jälkeen siirrytään
esipuheeseen, jossa esitellään kirjan tunnistettavat, esikuviaan parodisoivat runoilijat ja sitten kuullaan runot, kuuteen eri kategoriaan ryhmiteltyinä.
Reino Leino kirjoittaa loppusoinnullisia, kansallisromanttisia runoja. Reino esitellään ahdistuneeksi, alkoholisoituneeksi, itsekkääksi ja väkivaltaiseksi. Ironisen kansallisrunoilijan ainekset ovat siis koossa. Leino on elänyt vuosia huuruisessa suhteessa seuraavaksi esiteltävän lastenrunoilija Sirsi Sunnaksen kanssa. Näitä kahta runoilijaa yhdistää sammumaton jano, väkivalta, uskottomuus – he juoksevat elämänsä perässä ja toisiaan karkuun, kuin virvatulten johdattamina. Omistiko Reino mielitietylleen yhtään runoa. Voisiko se siinä tapauksessa olla tämä:
Reino Leino kirjoittaa loppusoinnullisia, kansallisromanttisia runoja. Reino esitellään ahdistuneeksi, alkoholisoituneeksi, itsekkääksi ja väkivaltaiseksi. Ironisen kansallisrunoilijan ainekset ovat siis koossa. Leino on elänyt vuosia huuruisessa suhteessa seuraavaksi esiteltävän lastenrunoilija Sirsi Sunnaksen kanssa. Näitä kahta runoilijaa yhdistää sammumaton jano, väkivalta, uskottomuus – he juoksevat elämänsä perässä ja toisiaan karkuun, kuin virvatulten johdattamina. Omistiko Reino mielitietylleen yhtään runoa. Voisiko se siinä tapauksessa olla tämä:
Cerberus
Tyrmään pahain unieni Kerberoon
piiloon laulut rakkauteni pannut oon.
Näin lauloin, saapui syksy, satoi
lunta.
Kunnes tulit, totta olit, etkä unta.
Sinä katsoit! Sinä näit! Aloin
palaa.
Sinun tulellasi sydäntäni salaa
vierelläsi illoin liekitin
ja kyynelin sen sammutin.
Nyt rinnassani hiili ontto lyö,
en nuku, vaikka aamuinkin on yö.
Kun lähdit, tuli talvi vaikk´on
lämmin.
Tyrmässäni kuumehenget hirveämmin
mua vie kuin kukaan koskaan, paitsi
sinä,
ken minut veit kuin unikuvain
satyyrinä.
Olet luukku, jota kielletty on
avaamasta,
olet kakku, jonka huomenna saa syödä
vasta,
olet meri, jonka pää on alku uuden
meren,
olet myrkky, joka suunnan kääntää
veren.
Silti pyydän: ota sydämeni jäinen,
tapa paha, musta koira, kolmipäinen.
Poista sisuksiini lyöty kylmä puukko,
jos et pysty, anna perkele ees suukko.
Reino jankuttaa runoissaan v-sanaa,
josta voisi saada johtopäätöksiä jonkinlaisesta puutostilasta
lemmenasioissa, mutta tämä nyt on vain tämmöistä ääneen
miettimistä.
Sirsi Sunnas on lastenrunoilija,
negatiivinen ja inhottava. Katkera ja kiukkuinen sanoilla seivästäjä.
Runojen tunnelma on kuin suoraan pakastearkun uumenista. Runot ovat
umpijäässä ja tarjoillaan jääkylmän kastikkeen kera. Rakkauden vihaisena vellova valtameri synnyttää Leino-Sunnas pariskunnalle kaksi lastakin, mutta
he ovat ajelehtineet teille tietymättömille, turvaan,
päättelen.Ehkä he pakenivat äitinsä kammottavia tuutulauluja.
Sirsi Sunnaksen iltarunon jälkeen ei nimittäin uni tule silmään
varmasti moneen viikkoon.
Uni tulee purkista
ja paholaiset nurkista.
Sängyn alle kurkista!
Onko siellä kyy?
Väärän oven narina
on pimeälle parina
ja verettömän tarina,
se pelkojen on syy.
Karin Toisiks-Paraske, johon Sirsi
Sunnas tutustuu Hämeenlinnan vankilassa, eheytyy Sirsin tarjoaman
ystävyyden ja seksisuhteen myötä ja löytää runoillensa uuden kanavan, murteet. Hän valitsee runokielekseen
lounais-suomalaisen murremaailman, joka ei ole hänelle millään
muotoa tuttu. Täten syntyy uusia runoja aivan uudella suomalaisella
murteella. On kuin Karin tekisi aikahypyn tähän päivään ja
vakoilisi ääninauhurin kanssa erästä laitialaista murrerunoilijaa, mutta varmaksi en tiedä. Taiteilijan nimi johdattaa ensialkuun toisenlaiseen runomaailmaan, karjalan kunnaille. Mutta
murteiden äärelle saavumme kuitenkin. Karinin runoissa ei ole
päätä eikä häntää. Ne ovat ylistyslaulu älyttömyydelle ja
jonninjoutavuudelle. Laitetaanko tämä kaikki elämänpituisen
lääketokkuran piikkiin. Päätelkää itse. Onko seuraavassa
runossa muka jokin johtolanka:
heksakoni
mää näkisi kolm jannu kaupungil
yhre pää oli golmio muatone
yhre neliö
ja yhre ymprä
mää miäti että
onkoha nee löytäne
oikia muatose reiät
mihi työntä ne pääns
ei – mää ajattelisisi-
nee o kaiki
ihastunnu
siihe reikkä
joho mene
kuuskulmio
Karinin runoissa on hauska sanojen
liioiteltu turkulais-isisisi-loppu, joka ääneen luettuna kuulostaa naurettavalta. Ja naurankin ääneen.
Edith Södermalm on herkkä ja hieno ja
kuitenkin hirveän rivo runoilija. Ihanan ilmeetön ja lopuksi - pam – hän lyö lattian säleiksi lukijan alta ja pudottaa tämän karmeaan,
irstaaseen kellarikerrokseen. Onko Edithillä kaksi mieltä,
kiiltokuvamainen ja toinen, se todellinen – salainen, saastainen.
Edithin elämä ajelehtii amfetamiinihuuruissa, kunnes hän kohtaa Reino Leinon tämän järjestämällä kurssilla ja Edith löytää vihaisen runoilijanäänensä ja vapauttaa uinuneen raivokkuutensa
moderneissa runoissaan.
Twitter
Sinun ajatuksesi pituus
on 140 merkkiä, rakkautesi määrä
tuskin syvempi.
Muita mittojasi en osaisi
arvioida, paitsi tätä: sinulla on
liian p
Kaikkia kirjan kauheita, eri tyylilajin
runoilijoita yhdistää alkoholi-ja/tai huume-ja/tai
lääkeriippuuvuus, joko nykyinen tai entinen. Ajelehtiva
elämäntyyli, agressiivisuus, vahva itsekkyys, sukupuolitaudit,
epäsovinnaisuus ja kaikkea muuta kuin perinteinen runoilijakuva. Vai
onko kaikki tämä edellä mainittu juuri sitä, pohjimmiltaan.
Antti Holma osoittaa runokirjallaan
älykkyytensä ja myöskin kunnioituksensa runoilijoita kohtaan.
Parodioinnin päätähdeksi kun ei ole
kellä tahansa runoniekalla aineksia edes päästä. Runonlausuntaa
oli miellyttävä kuunnella ja tämä juttu nyt toimii tällä kertaa.
Ehkäpä siinä auttaa hieman se, että runoteos oli aiemmin luettu
kirjana.
Sitä jäin vain miettimään, että
miten valinta osuu jo toistamiseen tähän sienimetsämäiseen
maisemankuvaukseen. Mitä se kertoo lukijasta? Hah, älkää
uskokokaan, että tämä valinta kumpuaisi jostakin syvästä
intohimosta tai himosta aihepiiriin liittyen. Se nyt vaan on niin, että BookBeat tyrkyttää aiemmin kuunnellun Munametsän jatkoksi
tätä samantapaiseen aihepiirin liittyvää kirjaa. Näin se on. Jää nähtäväksi mitä kuuntelen ensi kerralla.
Nymman kanssa kävimme joulun alla kuuntelemassa Antti Holman Kauheimpia joululauluja:
Kauheimmat joululaulut
Kauheimmat joululaulut
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä BookBeatin kanssa / EAt
Tekstin ja kuvien luvaton kopioiminen on kielletty.
Onpas tuuri noitten äänikirjojen kuvamaailman kanssa... Aika hurjat kuvat ja etenkin parodioidut runot.Ihanan överiksi vedettyjä, mutta silti tunnistettavia nuo runoilijat. Hyvää viikonloppua teille!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Kirjan kansikuvat näyttivät ensikatsomisella ihanan herkiltä ja runollisilta, mutta tarkemmalla katsomisella yksityiskohdat yllättivät. Kuvitus kyllä kuitenkin kruunasi sisällön annin. Mainio kirja kaikkinensa, kuunneltuna ja luettuna. Hyvää viikonlopun jatkoa myös sinne!
Poista